Kuin tyhjentynyt ilmapallo

Ilmapallo pysyi ilmassa kauan aikaa, pitkälle toista viikkoa. Se jopa jaksoi välillä heilua. Se iloitsi toisista ja siitä, mitä tapahtui sen ympärillä. Se iloitsi elämästä ja jaksoi olla melkein niin kuin toiset. Toisetkin ilahtuivat ilmapallosta ja heilumisestakin. Moni tiesi, että jo ilmassa pysyminen sinänsä oli saavutus.

Ilmapallo pysyi ilmassa, koska ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa. Moni asia olisi muuttunut muuten paljon vaikeammaksi. Jostain puhalsi hyvä tuulenvire, joka kannatteli ilmapalloa ilmassa. Sitten tuli hetki, jolloin kalenteri oli tyhjä. Tuli hetki, jolloin ei enää tarvinnut tsempata. Ei ilmapallo tosin tiennyt tsempanneensa, mutta selvästikin oli sitä tehnyt. Ja se tsemppaaminen oli käynyt voimille.

Ilmapallo alkoi tyhjentyä pikku hiljaa. Ilmapallo tajusi sen itsekin, se tuntui jopa ihan fyysisesti. Enää ei tuntunut tärkeältä yrittää toimittaa askareita. Tuntui tärkeältä päästä lepäämään. Tyhjentyessään ilmapallo alkoi vajota alaspäin. Ei enää jaksanut heilua. Ei jaksanut iloita toisista eikä mistään. Ilmapallo tarvitsi lepoa, jotta se kykenisi täyttymään uudestaan. Se tiesi, ja sen läheisin tiesi, että ilman lepoa se menisi rikki, ja sitten kestäisi paljon kauemmin aikaa, ennen kuin se olisi taas korjattu niin, että siinä pysyisi ilmat.

Se kaikkein läheisin lähetti ilmapallon lyhyelle lomalle. Lomalla on hyvä kerätä voimia ja vähän täyttyäkin. Kun ei ole niin paljon pienten vaatimuksia ympärillä, täyttyminen sujuu nopeammin. Ei ilmapallo pelkästään hyvillä mielin lomaillut. Siihen kului rahaa ja se tuntui itsekkäältä. Se uskoi kuitenkin, että pieni hengähdystauko koituisi kaikkien parhaaksi. Ja täyttyä ilmapallo toki taas halusi. Muistot heilumisesta tuulessa olivat tuoreena mielessä, ja se niin mielellään olisi halunnut olla ilmassa edelleen. Nyt se ei kuitenkaan jaksanut. Se halusi siitä huolimatta luottaa, että pian se taas nousisi. Olihan se noussut ennenkin.