torstai 14. syyskuuta 2017

Ensimmäinen pussiitti

Toissapäivänä olin J-pussin tähystyksessä. Toimenpide meni taas kivuttomasti ilokaasun turvin. Onhan se niin verraton kaasu ja loistavaa on se, että se on täällä meidän sairaalassa käytössä ainakin kirurgisen puolen toimenpidehuoneessa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kuulemani mukaan Meilahden sairaalassa, jossa voisi kuvitella olevan tarjolla koko kivunlievityksen kirjo, ei ole mahdollista saada ilokaasua J-pussin tähystyksen yhteydessä. Heja lilla Vasa!

Ilokaasu menee minulla aika lahjakkaasti päähän. Ilmeisesti vaivun jotenkin poikkeuksellisenkin syvään unitilaan, tai näin ainakin päättelin kirurgin vastauksesta hoitajalle, joka vähän naureskeli unisuudelleni. Kirurgi muisti, että myös edellisellä kerralla olin nukkunut keskimääräistä syvemmin ja suositteli, että vastaisuudessakin käytän ilokaasua. Toimenpiteen tekijällekin on varmaan miellyttävää, jos potilaan tuntemukset eivät "häiritse" toimenpiteen suorittamista.

No mitä sieltä sitten löytyi? "Ei mitään tuumorikasvustoon viittaavaa", totesi kirurgi ensitöikseen, kun olin taas palannut tähän maailmaan. Hän tiesi selvästi, mitä minä pelkäsin ja ehkä pelkäsi sitä itsekin. Ei siis syöpää. Mutta tulehtunut limakalvo tähystyksessä löytyi ja diagnoosiksi tuli J-pussin tulehdus eli pussiitti. Hyvin tavallinen J-pussilaisten vaiva. Hoitokeinona 10 päivän antibioottikuuri Ciproxin-nimistä lääkettä. Jos kuuri ei auta, niin yhteys uudestaan ja sitten minut siirretään hyvin pian sisätautipoliklinikan hoteisiin. Tuttua on porukka silläkin puolella sairaalaa, koska siellä minun Colitis Ulcerosaa hoidettiin ja heidän lähettellään lähdin paksusuolen poistoon tammikuussa 2016.

Tähystyksessä otettiin kaksi koepalaa ja niistä tulee tulokset kuukauden päästä. Toivottavasti ei silloin tule Jobin postia. Edellä mainittuun kategoriaan kuuluu syöpäsolujen löytämisen lisäksi myös Crohnin tautilöydökset. Kunpa minua Luoja siltä taudilta varjelisi, niin ei tulisi uusia suolistohuolia. On näissä nykyisissäkin ihan tarpeeksi.

Tähystystä edeltävänä iltana kerroin lapsille, että menen aamulla lääkäriin, koska suoli on ollut kummallinen ja se nyt tähystettäisiin ja katsottaisiin, onko siellä kaikki kunnossa. Kahdeksanvuotias totesi tuohon hyvin tunteettomasti, äänestä hänen pienen tutkijaluonteensa suuri mielenkiinto läpi loistaen: "Niin, ne katsoo, että löytyykö sieltä taas syöpää!" Yhden ylimääräisen lyönnin taisi sydämeni paukauttaa, mutta sitten kokosin itseni ja rauhoittelin yhtä lailla omaa huolestunutta mieltäni kuin lapsiakin toteamalla, ettei sieltä tietenkään mitään syöpää löydy, vaan todennäköisesti vain tulehdus. Kuulivathan korpitkin sen samalla!

4 kommenttia:

  1. Saivat korpit nokilleen!
    Luotetaan että antibioottikuuri auttaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin saivat! Jospa ymmärtäisivät pysyä ensi kerralla kokonaan hiljaa.

      Ainakin kuurin alku on ollut lupaava.:)

      Kiitos kommentistasi!

      Poista
    2. Toisaalta tuntuis, että vahva ab olis herkälle suolelle myrkkyä, mutta nää on niitä asioita, jotka menee kovaa ja korkealta yli mun käsityskyvyn..

      Mitä mieltä lääkäri muuten oli siitä, että oliko mielialalääkkeellä osaa pussiittiin vai oliko ajoitus ihan sattuma?

      -K-

      Poista
    3. No niin luulis, että ab pistäisi pakan vielä enemmän sekaisin, mutta niin ei kuitenkaan oo käynyt. Outoa muuten, että tulehtunutta paksusuolta hoidettiin aina kortisonilla mutta tätä J-pussia antibiootilla. Pitäisikin joskus kysellä lääkäriltä lisää. En tajunnut kysyä lääkäriltä sen kummemmin mielialalääkityksen ja tulehduksen yhteydestäkään. Typerää oli tietysti olla kysymättä, mutta enpähän vaan tajunnut.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)