Pahanoloisia mutkia matkassa

Olen syönyt antibioottia poskiontelotulehdukseen maanantai-illasta lähtien. Eilen varmistin HYKSin maksakirurgian osastolta, ettei se ole esteenä leikkaukselle. Hoitaja kysyi asiasta kirurgilta, ja vastaus oli, ettei sen oleteta olevan. Joku pieni epävarmuus asiaan jäi, mutta sain kuitenkin kehotuksen tulla sairaalaan sunnuntaina.

Tilanne ei silti ole ihan yksinkertainen. Nyt on nimittäin perjantain ja lauantain välinen yö, ja esikoisemme on oksentanut kolmesti. Toiseksi nuorimmainen oksensi tiistaina useita kertoja. Koska kukaan muu ei ollut eiliseen mennessä sairastunut, ehdin jo huokaista helpotuksesta, että kyseessä ei ollut mikään tauti. Näemmä kuitenkin oli. Tässä yön hämärinä tunteinahan, kun unijuna pudotti jo kyydistään, on otollinen - ja varsin hedelmällinen - aika märehtiä tätä asiaa ja samalla kuulostella, onko sisäinen aavistukseni pahasta olosta todellista vai sympaattista. Näinkö tässä kävikin???

Henkisesti tilannetta ei helpota yhtään se tosi asia, että en lähtenyt Helsinkiin suoraan mökiltä, jossa olemme tämän kesän viikon viettäneet, vaan ajoimme eilen yli 400 km kotiin päästäksemme tänään läheisen ylioppilasjuhliin, jonne me emme tässä kunnossa nyt sitten kuitenkaan voi mennä! Huumori on tällä hetkellä vähissä. Gaudeamus igitur vaan teillekin!