- Hur kände du (3-åringen) dig igår när du vaknade och fick veta att mamma är på sjukhuset?
- Helt bra... Men det var bra att du inte var där så länge att vi borde ha kommit och hälsat på dig.
- Varför tycker du att det är tråkigt att komma till mamma till sjukhuset?
- För att då börjar jag längta efter dig så mycket!
- Miltä susta (neiti 3v) tuntui eilen, kun sä heräsit ja sait tietää, että äiti on sairaalassa?
- Ihan hyvältä... Mutta onneksi sä et ollut siellä niin kauan, että meidän olisi pitänyt tulla sua katsomaan.
- Miksi susta on kurja tulla katsomaan äitiä sairaalaan?
- No kun sitten mulla tulee sua niin ikävä!
https://youtu.be/qVEyLP1V6xU en tiedä pidätkö mutta tilanteesi tuli mieleen tästä...
VastaaPoistaKaunis laulu. Tulkitsin laulun niin, että siinä äiti puhuu lapselleen, joka jollain tavoin poikkeaa muista. Mutta ensimmäinen säkeistö sopi täydellisesti myös tähän meidän tilanteeseemme: lapset elää juuri sitä todellisuutta, joka heillä on elettävänään eivätkä muusta tiedä. Heidän maailmansa on se "normaali". Meidän kolmevuotias tyttö aloitti kerran lauseen: "Sitten kun minä oon äiti ja mulla on avannepussi..." :)
PoistaLueskelin taas sun blogia�� En tiedä kuka olet. Olen muutaman kerran käynyt Coloresin vertaistukitapaamisissa mieheni kanssa Helsingissä. Kävin itse sappileikkauksessa viime viikolla ja olen hyvin toipunut. Eka leikkaukseni. Toi kuitenki mulle vahvasti esille miten vaikeaa on elää kivun ja heikkouden tunteen kanssa. Päivät kuluu hitaasti, nukkuu huonosti, tekee mieli tehdä jotain kivaa jotta mieliala nousisi. Olin suunnitellut neulovani mutta en pystynyt kivuila..Olen sitten lueskellut syöpäyhdistyksen sivuja välillä kaikkea viihdettä jopa hikipediaa�� Mies tuki ja auttoi ja lohdutti vuorostaan nyt minua. Seuraava mieheni kuvaus on loppukesästä ei sitä voi olla ajattelematta..
Poista❤Löysin äsken sun blogin ja luin sen lähes kokonaan läpi. Ja taidan lukea sen vielä uudestaan huolellisemmin. Kiitos tästä blogista! Paljon voimia sinulle! Suorastaan ahmin kaiken tiedon ja kuvailemasi tunteet. Mieheni sairastaa etäpesäkkeistä suolistosyöpää, on leikattu ja sairaus on tällä hetkellä poissa ja seurannassa. Tunteiden kirjo on ollut ja on valtava meillä molemmilla,pelkoa,turhautuneisuutta, toivoa, iloa, huolta..
VastaaPoistaMukava kun löysit tänne ja vielä mukavampi, jos teksteistä on tukea ja hyötyä.
PoistaMinunkin syöpänihän oli etäpesäkkeinen, mutta kaikki on saatu leikattua pois, eli kaiketi meillä on miehesi kanssa hyvin samankaltainen tilanne.
Voimia ja iloa teille arkeen ja elämään sairauden jälkimaininkien kanssa!❤️ Toivottavasti olette löytäneet paikallisen syöpäyhdistyksen ja saaneet vertaistukea ja/tai keskusteluapua.
Tuli vielä mieleen, että jos tiedätte, keitä olemme, niin ilman muuta meihinkin saa olla yhteydessä.
PoistaMun vastaus tuli äsken väärään paikkaan eli tuonne yläpuolelle..23.5 13.44
PoistaHyvä että olette jotain vertaistukea saaneet. Myös Syöpäyhdistysten järjestämät kurssit ovat hyviä. Meillä on kokemusta sekä viikon kurssista että avokuntoutuksesta.
PoistaHei! Sinulla on hieno blogi todella tärkeästä aiheesta. Kiitos siitä! Kävisikö sinulle, että linkkaisin blogisi Finnilcon (avanne- ja vastaavasti leikattujen keskusjärjestö) Facebook-sivulle? Uskon, että moni meidän jäsenistämme/seuraajistamme saisi kirjoituksistasi paljon voimaa ja vertaistukea. :)
VastaaPoistaT: Essi Roisko / järjestötyöntekijä, Finnilco ry
Hei! Kyllä voi linkata. :)
Poista