keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kadonnut ilo

Tänään olen saanut toisen tankkauksen rautaa. Toivottavasti tämä auttaisi edes vähän. Viime viikkoinen tankkaus ei kyllä auttanut ainakaan vielä, vaan olo on ollut entistäkin uupuneempi. Olen saanut rautatankkauksia aiemminkin elämässäni ja muistelen, etteivät ne mitään hokkuspokkus-temppuja ole, vaan kestää jonkin aikaa ennen kuin kroppa niihin reagoi. Toivottavasti niin käy nytkin.

Syy tähän tolkuttomaan väsymykseen voi tietysti olla aivan muualla. Psyykkeessä tietenkin mutta saattaa olla ihan fyysisiäkin syitä. Luin eilen, että B12-vitamiinin puutos aiheuttaa väsymystä. B12-vitamiini imeytyy ohutsuolen loppuosassa ja koska minulta on pätkäisty pois noin puoli metriä ohutsuolesta juuri sieltä loppupäästä, niin voi olla, että tuolla vitamiinilla on imeytymisvaikeuksia. Lääkäri oli kirjoittanut viimeisimpään raporttiin, että kuukauden päästä kontrolloidaan paitsi normaalit veriarvot ja rauta-arvot niin myöskin mm. tuo B12-vitamiinin taso. Tänään sitten pyysin, että B12 kontrolloitaisiin jo aiemmin, ja hoitaja siirsi labrat jo ensi viikolle. Joko ensi viikon perjantaina tai seuraavana maanantaina lääkäri soittaa tuloksista. Onkologian päiväpoliklinikalla hommat kyllä hoituu. Kiitos siitä!

Tämä väsymys, uupumus, millä tätä nyt sitten kutsuisikaan, on aiheuttanut sen, että ilo on kadonnut elämästä. Äsken kaivoin esiin Lassi Nummen runon, jonka sain tänne blogiin tammikuun sairaalajakson aikana. Näinhän se meni:

Aina vain itsepintaisesti palautan mieleeni, toistan ja toistan: 
ilo on olemassa. Jossakin on ilo. (Lassi Nummi)

Kovasti epäilyttää, että onko sitä iloa kuitenkaan missään. Tunnen ihan syyllisyyttä, kun toinen syöpäsairas iloitsee siitä, että saa kokea tämän uudenkin kevään. Minäkin saan, mutta se ei tuota mitään iloa. Olen kateellinen ihmisille, jotka jaksavat olla iloisia ja nauttivat elämästään. Minä haluaisin hetkeksi hypätä pois tästä junasta, piiloutua onkaloon, nukahtaa kevät- ja kesäunille ja olla täysin riippumaton ja vastuuton. Ja kuitenkin se on ehkä juuri tämä ympärilläni pyörivä rumba, joka saa minut pysymään elossa.

Kauas on tultu siitä, kun odotin sairaalasta The Kirjettä. Nyt en odota sairaalasta enää yhtään mitään. En liioin Kelasta enkä Kevasta ja mitä muita instansseja niitä onkaan, jotka vaativat milloin mitäkin ja muistuttavat koko ajan, että sairastaminen jatkuu ja jatkuu, vaikka se periaatteessa onkin ohi. Joku viisaampi osaisi sanoa, että onko tämä juuri hoitoväsymystä, hienommalta nimeltä fatigue, vai onko tämä vaan hoitojen jälkeistä psyykkeen reagointia.

Väsymys meinaa ulottua myös hengelliselle puolelle. Elämäni peruspilarit tuntuvat järkkyvän. Henkinen ja hengellinen - vain muutaman kirjaimen ero ja juuri siksiköhän ne niin helposti sekoittuvat. Tiedän, etten olen ensimmäinen siinä lajissa.

Mutta rankkaa siis on. Ymmärrätte varmaan, että on kovin ristiriitaista vastata mitä kuuluu -kysymykseen, kun syöpä on poissa, mutta olo on kaikkea muuta kuin hyvinvoiva.

16 kommenttia:

  1. Juuri samanlainen tunne minulla! Pitäisi olla kiitollinen, että syöpä tällä hetkellä näyttäisi olevan selätetty. Kuitenkin on niin väsynyt ja tyhjä olo... Löysin blogisi pari viikkoa sitten. Kun luin sen, tuntui monta kertaa, kuin lukisin omaa elämäntarinaani! Hoitojen jälkimainingit tuntuvat vain jatkuvan ja koettelevat voimia oikein todella. Tsemppiä! Pakko uskoa, että jonain päivänä ilo taas pääsee valloilleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Vaikka en syöpää kellekään toivokaan, niin olen ikionnellinen, että teitä sairastuneita on muitakin. Juuri tuo tunne, kun kuulee muiden sairastavien kertovan omista ongelmistaan ja tuntuu kuin he kertoisivatkin juuri minun elämästäni, kantaa ihmeen paljon. Se, että tietää, että ainakin tuo ihminen ymmärtää, miltä minusta tuntuu, on hirveän voimaannuttavaa.

      Voimia, iloa ja luottamusta sinunkin elämääsi!

      Poista
  2. Voi teitä "onnekkaita"joiden syöpä on selätetty läheiselläni aivosyöpä uusi kahden viikon jälkeen kun oli saannut ns puhtaat paperit enään ei ole mitään tehtävissä :(

    -Ellu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ellu! Olen todella pahoillani läheisesi sairastumisen johdosta. Elätte rankkoja aikoja - sekä hän että te läheiset. Voimia teille!♥️

      Syöpähän on kavala. Vaikka nykyään syöpä ei ole yhtä kuin kuolema, vaan yhä useammat saadaan hoidettua terveeksi, niin onhan silti syövän uusiutumisen riski suuri. Siksi minäkin sanon, että tällä hetkellä minulla ei ole syöpää. Tuntuisi jotenkin naivilta julistaa, että minä olen nyt syöpäni sairastanut. Toivon toki, että olen.

      Minä ainakin tunnen jonkinlaista syyllisyyttä jokaisesta - etenkin nuoremman ihmisen - syöpäkuolemasta. Miksi minun syöpäni oli hoidettavissa, mutta tuon toisen ei? Elämän suuria kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.

      Poista
  3. Suosittelen psykoterapiaa! Kadonnut ilo ei nimittäin ihan hetkessä palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sanna, suosituksesta! Pitkä prosessi kohti psykoterapiaa on itse asiassa jo käynnissä. Toivon että syksyllä pääsen aloittamaan.
      Olen lisäksi koko sairastamiseni ajan käynyt silloin tällöin juttelemassa psykoterapeutin koulutuksen saaneen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, ja se on kyllä ollut avuksi.

      Poista
  4. Veera, paljon voimia ja toivoa! Lämmin rutistus täältä kaukaa! Ihana juttu oli lehdessä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Silja!❤️ Jotenkin pitäisi saada pysymään toivo ja luottamus siihen, että jossain vaiheessa elämä taas tuntuu helpommalta ja iloisemmalta. Tänään oli kyllä paljon onnellistakin. Semmoista vuoristorataa tämä...

      Poista
  5. Rose Heir12.5.2017 10.06
    Vi sitter här vid vårt köksbord och känner starkt med dig. Allt du skriver är så bekant och vi förstår verkligen att det är tungt i uppförsbacken. Men så som vi lärt känna dig så är vi helt säkra på att det här är en sjukdomsfas och att du förr eller senare kommer att vara förbi också det här svåra. Snälla, snälla, förlora inte hoppet och tron på det! En dag kommer du att vakna glad igen.
    Vi ska snart ses, eller hur? Det är fint på Bulleråsen. Ser fram emot att träffas ❤️

    VastaaPoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hej Rose! Tack för ditt/ert svar! Det känns bra när ni som själva har upplevt allt detta jobbiga tröstar och litar på att allt vänder mot lättare igen.
      Det känns så bra att få träffas snart igen! :) Jag får faktiskt mycket kraft bara av tanken om att vi snart sitter runt samma bord och dela erfarenheter.

      Poista
  6. En osaa sanoa mitään viisasta, mutta kerron kuitenkin, millaisessa hetkessä ajattelen sinua juuri nyt. Sain monen kuukauden kummallisen väsymyksen jälkeen erikoisen tarmonpuuskan ja ryhdyin järjestelemään pakasterasioita ja saman tien siivoamaan kuivauskaappia. En ole todellakaan tehnyt tällaista pitkään aikaan. Mietin sopivaa taustamusiikkia tälle tylsälle puuhalle ja valitsin Orphei Drängarin kevätlevyn, vaikka olo ei vieläkään tunnu riittävän keväiseltä tai riemulliselta sen kuuntelemiseen. Ehkä muistat, miten kutsuit minut ja kämppikseni kuuntelemaan tätä levyä Rykemntintielle. Olit tehnyt herkkuja, mm. leivoksia, joihin olit jäähdyttänyt pellillä suklaakoristeita. Se oli tosi mukava ilta. Niitä opiskeluajan muistoja, jotka saavat hymyn huulille.

    En voi olla ajattelematta samalla sitä ihmistä, jonka luona levyn ensimmäisen kerran kuulin ja siihen ihastuin. Sitä yläkerran naapuria, jonka syöpä ei ollut hoidettavissa.

    Monenlaisia tunteita ja muistoja voi yksi keväinen levy herättää. Toivon sinulle edes pieniä hilpeitä ja hymyileviä hetkiä raskaiden ja ilottomien olotilojen lomaan.

    "Sippan i lunden nigande står. Högt upp i luften lärkörna sjunga: Nu är det vår. Hurra, hurra!"

    Kovin vakuuttavasti nuo miehet laulavat.

    Olette edelleen rukouksissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lemppu, kommentistasi! En olisi muistanut tuota 14 vuoden takaista iltaa ilman muistutusta. Oli ne vaan mukavia aikoja! Ja kiitos kun muistutit levystä! Sitäkään en olisi muistanut ilman muistutusta. En tiedä onko se tämä talventuntuinen kevät vai synkkä mieli, joka on painanut unholaan tuon musiikin. Huomenna kaivan sen esille.
      Teidän entinen yläkerran naapuri... En oikeastaan tiennyt hänen syövästään ennen kuin vasta silloin, kun luin hänen saaneen jättää kipunsa ja kärsimyksensä kokonaan. Asia on puhutellut ja mietityttänyt paljon.

      Hyvää kevättä teillekin! Kuunnellaan Orphei Drängaria ja muutakin musiikkia, joka tuottaa hyvää mieltä! ❤️

      Poista
  7. Niin tuttuja ajatuksia.
    Välissä henkinen takatalvi vaan saa niskalenkin. Ei jaksa edes mennä ulos kuuntelemaan kevättä. Sairastusväsymys. Vuosi sitten olin vasta päässyt kotiin sairaalasta suojaeristyksestä. Nautin niin, kun sain avata oven, mennä ulos ja ihmettelin, kuinka linnut laulavat kauniimmin kuin koskaan. Elämisen ilo valaisi pienet hetket. Olin selvinnyt pahimmasta, pelko oli hellittänyt hetkeksi.
    Ehkä se, että on palannut tavallisten ihmisten kiireiseen arkeen, ei enää riitäkään täyttämään tunteiden astiaa.Normaali annos tuntuu vajaalta, kun astia on ollut ylitsepursuava. Ja on astiakin muuttunut. Ei meistä kukaan taida toipua ennalleen. Toivutaan uudeksi, erilaiseksi. Sopeutuminen uuteen vie voimia, niin kuin murrosiässä. Annanko itselle luvan kääriytyä vilttiin sohvalle, ihmettelemään elämää,uutta minua,kiirehtimättä tavallisten ihmisten arkeen?
    Uskon lamppu paloi kirkkaasti raskaimmalla, pimeimmällä hetkellä. Antoi voimaa, lämmitti. Nyt lamppu näyttää valjulta,kun päivänvalo voittaa sairauden pimeyttä. Usko tuntuu arkiselta, kynttilä niin pieneltä. Mutta ei haittaa, vaikka valo ei näykään kauas. Pidetään se palamassa. Valmiina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärryksestäsi ja ajatuksista, joissa näkyy se, että olet askeleen minua edellä ja tiedät mistä puhut. On totta, että ei sitä syövän jälkeen ole enää entisenlainen. Se muuttaa minuutta niin kuin monet muutkin suuret asiat elämässä.
      Erityisesti kiitän sinua tuosta viimeisestä kappaleesta.❤️

      Poista
  8. Veera, alla dina tankar o känslor är så bekanta. Tröttheten, hopplösheten, likgiltigheten, o framförallt hur trött man blir på att alltid känna sig trött o ledsen. Alla goda råd kan du redan bättre än de flesta, motion, rutiner, vara ute i naturen, osv men det är din väg, din upplevelse, din process.

    Men lite ljus kan jag försöka sprida på din stig.Det kommer en dag, som börjar som vilken annan dag som helst. Men när allt plötsligt känns annorlunda..men ändå bekant på nåt vis. Man känner plötsligt igen sig själv. Han/hon som varit gömd under alla dessa mörka moln, tankar o ångest. Man vaknar o man ÄR glad igen !!

    Styrkekramar i massor till dej. Jag ser så framemot vår träff nu i vår.När livet ler mot dej, stanna upp o le tillbaka !!:) Gör saker som ger dej energi o glädje, korta stunder när som orken finns.
    Det finns en gammal sanning som tål att upprepas: Det är alltid som mörkast före gryningen.
    Kram /Tomas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack, Tomas, för ditt stödande svar! Jag ser dig framför mig: din positiva gestalt och glimten i ögat. :) Snart ses vi på riktigt vilket känns väldigt trevligt.

      Jag vill lita på dina ord om att livsglädjen kommer tillbaka. Jag har försökt tala för mig själv om precis samma sak men jag har inte kunnat tro på det. Du har ju lite berättat om de ångestfulla, dystra tankar som du har haft vid tidigare skeden och om du efter alla svårigheter har hittat ljuset igen, ger det mig hopp om att även jag gör det en dag. Just nu känns det riktigt, riktigt jobbigt på många sätt så kanske har jag nått den mörkaste stunden före gryningen.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)