Harmittaa, ettei tule blogattua. Ajatuksia kyllä olisi ja sellaistakin, jota olisi hyvä työstää kirjoittamalla, mutta resurssit on rajalliset, jaksaminen aika tiukilla ja harvoin osaan ottaa itselleni sen rauhan, minkä ajatuksen kanssa kirjoittaminen vaatii. Täytyy tyytyä siihen, mihin yltää. Näistä tyytymisistä, yltämisistä ja resurssien rajallisuudesta kirjoitan seuraavalla kerralla. Sen seuraavan kerran on tultava pian, koska nuo jos mitkä ovat ajatuksia, jotka räjäyttävät pian pääni, jos en saa niitä sieltä jäsenneltyä ulos.
Koska kello on jo nukkumaanmenoaika ja kärsin tällä hetkellä kroonisesta univajeesta, niin ihan pikaisesti päivitän fyysisen olotilani. Antibioottikuuri puri ja laittoi suolen taas käyttäytymään kunnolla. Se on jotenkin järjenvastaista. Colitis Ulcerosan aikaan antibiootit olivat kaukaa kierrettäviä vihollisia numero yksi, koska antibiootit pistivät aina suolen niin sekaisin ja verille, että seuraavaksi joutui aina tilaamaan lääkäriltä kortisonikuurin. Tämä Ciproxin-antibiootti ei kuitenkaan kai tiennyt, että antibioottien on tapana käyttäytyä noin ja olikin oiva apuri. En ymmärtänyt kysyä lääkäriltä, miksi tulehtuneeseen paksusuoleen syödään kortisonia, mutta tulehtuneeseen, ohutsuolesta tehtyyn J-pussiin antibioottia. Luulisi, että suoli kuin suoli. Mutta siis ei.
Pääsin antibioottikuurin kanssa siihen autuaalliseen olotilaan, että oli joitain öitä, jolloin en joutunut käymään kertaakaan vessassa. Päivätkin menivät varsin mukavasti. Valitettavasti jouduin kirjoittamaan äskeiset lauseet imperfektissä. Antibioottikuuri loppui nimittäin sunnuntaiaamuna ja tämän viikon aikana pahanenteiset oireet ovat pikkuhiljaa taas lisääntyneet. Yritän uskotella itselleni niiden olevan vain kuvitelmaa. Jos päivän väri muuttuu taas punaiseksi, on pakko ottaa taas yhteys sairaalaan. Siihen asti kuvittelen kaiken olevan kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)