Kuvaukset on taas tältä erää ohi. Toivotaan, että kyseessä ei ollut kovin dramaattinen näytelmä. En ollut tuon filmin pääosassa. Olin kokovartalo-osassa. Itse asiassa pää ja jalat olivat ainoat, jotka jäivät kuvauksen ulkopuolelle. Kuvauket keskittyivät lähinnä sisäiseen kauneuteen. Toivotaan, että viekkaampaakin viekkaampi lady Cancer ei saanut tässä filmissä edes pientä sivuosaa. Eiköhän häntä ole katseltu jo aivan riittämiin aiemmissa otoksissa. Jonkin verran jännitystä on ilmassa, sillä filmi tulee suuren yleisön tietoisuuteen vasta 30. päivä. Viisitoista pitkää päivää ja yötä siis edessä. Koittakaamme pysyä nahoissamme.
Syöpäkontrollin CT-kuvausosuus on siis takana. Kanyylinkin laitto sujui hyvin, vaikka sitä yhden yön ehdin jännittääkin. Olen joutunut nöyrtymään siihen, että kanyylinlaitto on paras tehdä makuullaan. Jotenkin en miellä sen kuuluvan profiiliini. En ole ollut helposti pyörtyvää sorttia. Mutta koska epäonnistuneet kanyylinlaittoyritykset ovat syöpyneet aika syvälle, on parempi ottaa varman päälle. Suonet ovat selvästi kuitenkin tervehtyneet. Tai ainakin se oli hyvä suoni, jota tänään käytettiin: vasen kyynärtaive. Osui ja upposi kerralla.
CT-kuvaushan on nopea juttu. Siinä ei ehdi nukahtaa, niin kuin PET-kuvauksessa tai luuston gammakuvauksessa, vaikka kovasti uni painoi silmiä sen lyhyen hetken ajan, kun varjoaineen tuoma lämpö levisi kroppaan. Kun on tarpeeksi monta kertaa CT-kuvattu, sitä ei edes enää hätkähdä varjoaineen tuomaa pissat tuli housuun -tunnetta, vaan antaa lämmön tuntua ainoastaan hyvältä. Tällä kertaa kaulan ja pään alueellekaan ei tullut epämiellyttävää oloa niin kuin joskus on tullut.
Yksi jännitysmomentti on siis takana, huh! Viikon päästä on suurempi koitos, kun on J-pussin tähystys. Täytyy uskotella itselleni, että selviän kunnialla siitäkin - rutiinilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)