tiistai 16. tammikuuta 2018

Miksi ilokaasua?

Kuten pari postausta sitten kerroin, en suostunut menemään J-pussin tähystykseen ilman ilokaasua. Tai oikeammin sanottuna etsin aktiivisesti sellaisen vaihtoehdon tähystyksen tekemiselle, joka mahdollistaa ilokaasun käytön toimenpiteen aikana. Tässä tapauksessa se tarkoittaa tähystyksen siirtämistä reilun 100 metrin matkan toisen poliklinikan puolelle. Samalla tähystykseni siirtyi helmikuun alusta ensi viikon maanantaille. 

No miksi sitten niin fanaattisesti vaadin ilokaasua? Koska en jaksa enää tuntea kärsimystä ja sitä edeltävää ahdistusta asiasta, ellei ole pakko. Viimeistä lukuunottamatta kaikki kymmenkunta paksusuolen tähystystä, joita minulle tehtiin Colitis Ulcerosani aikana, vedettiin läpi ilman kipulääkkeitä. Yksi mutka oli aina hankalampi, mutta aina siitäkin selvittiin. Nyt kun kipua ja kärsimystä on tullut elämään ihan tarpeeksi, en halua sitä enää ehdoin tahdoin lisätä. Siksi en lähde J-pussin tähystykseen ilman kivunlievitystä, vaikka monet varmasti niin tekevät. Toki sekin vaihtelee, kuinka kivuliaaksi tai epämiellyttäväksi eri ihmiset toimenpiteen kokevat.

Miksi sitten ilokaasua? Meidän sisätautipoliklinikalla, jossa ilokaasua ei siis ole tarjolla, olisi toki saanut sekä kipua lievittävää että rauhoittavaa lääkitystä. Niitä minullekin tarjottiin ilokaasun vaihtoehdoiksi. Noiden aineiden käytön jälkeen ei vaan saa ajaa autoa koko päivänä. Aika rajua tavaraa siis. Tähystys oli suunniteltu päivälle, jolloin mieheni on työmatkalla. Ei olisi varsinaisesti helpoksi mennyt elämä. Lisäksi luulen, että nuo aineet olisivat olleet sellaisia, joille olen herkistynyt kahden viime vuoden sisällä ja reagoin niihin pahoinvoinnilla. J-pussin tähystys on lyhyt toimenpide, ehkä 5-10 minuuttia. On mielestäni hullua, että laitetaan koko päivä sekaisin tuommoisen lyhyen hetken takia, etenkin kun on olemassa paljon helpompi tapa: ilokaasu. Ilokaasun käytön jälkeen olen istuskellut kahviossa puoli tuntia, mikä on vaadittu ennen auton rattiin siirtymistä. Tuona aikana myös kaasun aiheuttama lievä pahoinvointi on häipynyt kokonaan. 

Minun on vaikea myöskään kuvitella, että nuo perinteiset lääkkeet, ainakaan sillä annostuksella jolla ne annetaan, auttaisivat niin tehokkaasti kuin ilokaasu. Olen nimittäin nyt molempien kahden toimenpiteen aikana ollut käytännössä unessa ilokaasun aikana. Tuon ”unen” läpi en ole tuntenut yhtään tähystyskipua. Ainoa tuntemus on ollut se, kun suolisto täyttyy siihen pumpattavasta hiilidioksidista, jolloin tajuntaa on ollut sen verran, että olen ymmärtänyt pieraista nuo ilmat ulos, niin kuin tilanteessa kuuluu tehdä. (Asia, joka hävettää ensimmäisillä tähystyskerroilla, mutta sitten siihen oppii suhtautumaan niin, että itsepähän on lääkäri ammattinsa valinnut.) Tuon ”uneni” läpi olen kuullut myös jonkin verran lääkärin ja hoitajan keskusteluja, lähinnä näytepalojen ottohetkellä. ”Keskustelu” kuuluu näin: ”Kiinni”, ”Kiinni”, ”Auki”, ”Auki” ... ”Kiinni”, ”Kiinni”, ”Auki”, ”Auki”. Joka toinen sana tulee hoitajalta, joka toinen lääkäriltä. ;)

En tiedä, eikö ilokaasua ole keksitty käyttää tähystävissä yksiköissä. Mielletäänkö se vain synnytyssaliin kuuluvaksi? Tiedän nimittäin, että myöskään Meilahden sairaalassa Helsingissä, jossa luulisi olevan tarjolla koko kivunlievityksen kirjo, ei ole mahdollista käyttää ilokaasua J-pussin tähystyksessä. Vai onko ilokaasun käytössä jotain varjopuolia, joita en tiedä? Sen luulisi olevan halvempaakin kuin lääkkeet.

2 kommenttia:

  1. missä paikassa oli vaihtoehtona ilokaasun käyttö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Meillä VKS:n kirurgian poliklinikalla ainakin. :)

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)