torstai 26. huhtikuuta 2018

Helpottavia uutisia

Eilinen oli pitkä päivä, mikä totta totisesti tuntui olossakin. Lääkäriaika onkologiselle oli päivän viimeinen, klo 19.50. Ylilääkäri varmasti luki lävitseni, että nyt ei sovi odotella ja puhua säästä, vaan nyt on käytävä suoraan asiaan. Ensin hän kysyi, että kuinka voin, ja kun vastasin, että kovin on väsynyttä, hän vastasi heti, että ainakaan kuvista ei löydy syytä siihen, koska kaikki on kuvissa kunnossa. Kyllä putosi suuri paino heti pois harteilta! Sormeni etsiytyivät vieressäni istuneen mieheni käteen ja helpottuneina puristimme toisiamme. Kyynel nousi silmäkulmaan. Syöpä on poissa!

Käynti oli kaiken kaikkiaan hyvä, ei ainoastaan tulosten osalta. Lääkäri oli todella hyvä. Joskus aiemmin minulle sanottiin, että parin vuoden kuluttua kontrollit siirtyvät kirurgiselle puolelle, mutta nyt tuo lääkäri oli sitä mieltä, että koska minun mahdollinen syövän uusiutuminen ei näy veriarvoissa ja koska lisäksi olen harvinainen syöpäpotilas J-pusseineni, minua ei siirretä minnekään, vaan seuranta tapahtuu edelleen onkologisella. Kylläpä tuntui hyvältä!

Seuraava kontrolli on 4 kuukauden kuluttua. Lääkäri on selvästi vuosien varrella päässyt sisään syöpäpotilaiden ja -kuntoutujien sielunelämään, koska totesi, että puolessa vuodessa jännitys ehtii tulla turhan suureksi. Koska kuvissa ei tosiaan ollut mitään syöpään viittavaa - pikkulantion nestettä ei näkynyt ja todennäköisesti tulehduksen takia suurentuneet  imusolmukkeetkin olivat vähän pienentyneet eikä uusia epämääräisyyksiä ollut ilmaantunut - on seuraava kuvausmuoto vatsan ultraäänitutkimus. Ultrasta saatu säteilymäärä on 1/20 verrattuna ct-kuvauksesta saatuun säteilyyn, minkä johdosta menen kyllä mielellään ultraan, etenkin kun onkologi pitää sitä riittävänä tutkimuksena. Sitten jos ultrassa ilmaantuu jotain kyseenalaista tai röntgenlääkäri kokee, ettei hän näe tarpeeksi hyvin tutkittavaa aluetta, otetaan ct tai PET. Loistosuunnitelma.

Mikään otetuissa verikokeissa ei selitä väsymystäni. Tänään otettiin vielä kilpirauhasarvo ja joitain muita veriarvoja varmuuden vuoksi. Jos vaikka väsymykseen olisi joku hoitomuoto. Toivossa on hyvä elää, että sellainen löytyisi, mutta luulen kyllä että lepo, aika ja psyykkisen rasituksen lasku ovat täsmälääkkeet.

Tässä tämmöinen enemmän tekninen tiedonanto eilisestä. Seuraavassa postauksessa keskityn enemmän tunnelmiin. :)

12 kommenttia:

  1. ��T. Hankki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan, Hankki, yritit lähettää sydämiä tms. Kiitos niistä! ;)
      Vaikka sekin on totta, että yhtä kysymysmerkkiä ja salaisuutta koko elämä! ;)

      Poista
  2. Wow fantastiskt Veera! Dags att fira. Med de här goda nyheterna, den underbara våren, vila och kärlek kommer förhoppningsvis dina energinivåer att laddas igen. Ha tålamod. Kram Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack för din kommentar Leena!
      Tålamod - ja det behövs verkligen! Osäkerheten är värre än någonting annat och nu har jag inte det mera.

      Vi får gå på lunch igen när du orkar.
      Kram!❤️

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niin on. :)
      Kiitos kommentistasi! Terveisiä teille kaikille sinne kauas!❤️

      Poista
  4. Mahtavaa. Aivan mahtavaa. Luja rutistus.
    Yst. Ulla

    VastaaPoista
  5. Ja vielä, tervehdys, iloinen sellainen
    Mekin saatiin huojentavia uutisia. Poikani pet-ct kuvissa ei mitään poikkeavaa. Missään ei mittään. Ehkä hän on yksi poikkeus tämän syöpämarkkerin selittämättömästä nousun syystä. Toivon niin. Niitäkin kuulemma on..
    Nyt edelleen markkeriseurantaa 2 kk päästä. Yritämme tämän ajan tehdä täydellisen ruokavalioremontin. Ostin hänelle sen kirjasen, jossa eri syöpätyypeille oli mietitty hyviä ruokia..
    Jos esim. Maito pitää jotain hiljaista tulehdusta yllä.. maidostakin niin paljon puhutaan..
    Mutta kaikenkaikkiaan aivan mahtavaa sinun ja poikani tilanne. Olen niin iloinen myös sinun ja perheesi puolesta.
    T. Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa helpottavia uutisia pojallesi ja koko perhekunnallenne! Onnittelut niistä! Toivotaan, että CEA ei enää nouse eikä aiheuta huolta ja että myöhemmisäkään kuvissa ei tule ikäviä yllätyksiä.

      Tuo ruokavalio on mielenkiintoinen asia, kun siitä ollaan niin montaa mieltä. Minulla ei ole ollut resursseja miettiä syömisiäni kovinkaan paljon. Hienoa, jos voit olla siinä asiassa tukemassa, jos poikasi on asiasta kiinnostunut.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)