Päin seiniä, seiniä päin

Muistan kun lapsena kuuntelimme Koko kaupungin Vinskiä. Oli hauska, kun Vinski pystyi muuttamaan itsensä näkymättömäksi polkaisemalla varvastaan ja ajattelemalla ”Päin seiniä”. Muistaakseni paluu näkyväksi tapahtui ajattelemalla taas ”Seiniä päin”. Vinski pystyi kävelemään tuolla tavoin seinien läpi ja tulemaan ja menemään, miten ja minne häntä huvitti. Olen viime päivinä ja viikkoina kaivannut tuota ominaisuutta. Minulla olisi menemisilleni vain yksi suunta: pois. Lähtisin vaivihkaa pois, kun ympäristöni äänimäärä ylittää sietokykyni tai kun voimani kuluvat liikaa toisille.

Olen tässä parin viikon ajan kuulostellut tarkasti omaa jaksamistani ja tietysti sitä terapiassakin puntaroinut. Välillä pelkään, että olen taas juoksemassa päin seinää; että vauhti on vain niin kova, etten ehdi pysäyttää ennen törmäystä. Koska tiedostan tilanteen, olen kuitenkin yrittänyt hiljentää vauhtia. Mutta se on vaikeaa. En tiedä, mistä voisi vähentää. Lapsiperheessä tietyt asiat on vain hoidettava, ja niin kauan kuin on työelämässä, on sielläkin asiat tehtävä. Riman olen laskenut molemmilla työmailla jo hyvin alas: meillä kotona ei siivouksesta nipoteta ja koulussa oppilaat saavat hyvää perusopetusta ilman ylimääräistä glamouria.

Kärsin tämän hetkisestä tilanteesta, josta puuttuu ilo. Väsymysverhon takaa iloa on vaikea nähdä. En tunne, että olisin mitenkään masentunut, vaan olen nimenomaan väsynyt. Elämä on vähän liian tiivistä ja täyttä tämän hetkisille resursseilleni. Tarvitsisin vastapainoksi paljon yhtenäistä unta, mikä taas harvoin toteutuu, koska yöt ovat repaleisia joko jonkun sänkyynpissaamisen, painajaisen tai omien vessakäyntieni takia.

Syysloma on alkamassa. Nyt se tulee tarpeeseen, totta totisesti. Vielä täytyy pari työjuttua tänään tehdä, mutta sitten on työhommat paketissa. Lapsetkin tulevat olemaan lomalla, mutta mies suurimmaksi osaksi ei, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että ei ensi viikko ihan pelkästään nukkuessa mene... Viisivuotiaalle neidille kerroin kuitenkin jo, että lomalla äitiä ei saa herättää aamulla. Joku oppi on sentään mennyt aiemmin perille, koska neiti jatkoi: ”bara om någon blöder eller om det brinner”. Juuri niin, vain äärimmäiset verenvuoto- ja tulipalotilanteet ajavat äidin unentarpeen edelle!  Taidankin ottaa tämän loman lasten omatoimisuuden harjoittamisen kannalta. :)