perjantai 10. helmikuuta 2017

Ei koko totuus

Mies kommentoi eilistä postaustani: "Siitä ei kyllä käynyt ilmi koko totuus." Oli taas oikeassa tuo mies. Eilen puhalsi synkkä tuuli ja silloin oli vaikea muistaa, että vaikka väsymystä ja saamattomuutta mahtuu elämään tällä hetkellä paljon, niin ei se silti täyty siitä. On paljon hyviäkin hetkiä. Niitä pieniä ja merkityksellisiä - niitä jotka saa unohtamaan, ettei meinaa millään jaksaa kokonaisuutta. On voimaannuttavaa, kun yhtäkkiä jaksaa kuitenkin olla läsnä hetkessä. Puetaan nukeille ulkovaatteet ja haetaan kolmevuotiaalle nukenvaunut varastosta ulos. Pelataan Unoa ja viisivuotias riemuitsee aidosti plusnelosella rökittämisestä. Istutaan yhdessä vessassa ja taputetaan puolitoistavuotiaan kanssa sille, että pottaan lirisee. Luetaan Bamse-lehteä ja iloitaan ekaluokkalaisen kanssa, kun hän osaa itse lukea jonkun repliikin. Maataan illalla miehen kanssa vierekkäin sängyllä ja suunnitellaan varovasti tulevaisuutta. Ja taas tuntuu elämä kirkkaammalta.

Tämä päivä on ollut muutenkin kirkkaampi kuin eilinen. Siihen on mahtunut useampi voimaannuttava asia, vaikka kyllä voimaannuttavatkin asiat väsyttävät, jos ne vievät päivästä niin suuren osan, ettei oikein ehdi päiväunille. Olen päässyt syöpäyhdistyksen tarjoamaan kuntoutusryhmään, jota vetää osteopaatti. Tänään tapasin tuon osteopaatin yksilökäynnillä ja monenmoista mielenkiintoista tietoa ja kehonhuoltoa/-hoitoa hänellä oli jaettavana. Tulee tarpeeseen hänen vetämänsä lyhyt kuntoutusjakso.

Osteopaatin tapaamisen jälkeen kävin ostamassa erään koneen, josta olen päättänyt tulevan osa henkistä kuntoutustani. Koska pelkään, että asiasta ei koskaan kuitenkaan tule mitään, niin en viitsi sillä vielä retostella. ;) Siihen kuitenkin liittyy oleellisesti viisivuotiaan eilisiltainen kärsimätön kommentti: "Äiti, missä se on se mun uusi paita?" Katsotaan nyt, muuttuuko kangas joskus vielä paidaksi...

Sitten oli jäljellä vielä voimaannuttavista kokemuksista yksi voimaannuttavin: orkesteriharjoitus kolmen kuukauden tauon jälkeen. Mozartin Requiemin kakkosviulustemma primavistana, ooh ja aah! Luulisi sen kokemuksen kantavan yli monen vähävoimaisen hetken. Yrittäkää vähän laidasta ymmärtää! ;D

2 kommenttia:

  1. Och nu undrar jag bara lite över din nya anskaffning... 😉
    Kan det möjligen vara så att du skulle ha användning för några tygstycken?
    I så fall finns det en hel del att avvara här.
    Jätteroligt att läsa din text. Märker att du håller på att tillfriskna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hej Rose! Jo, jag håller på att tillfriskna och det känns nog väldigt trevligt. Förstås finns det ännu många steg att ta innan man känner sig fri från cancer och allt vad det innebar.

      Jag har köpt en overlock. :) Trikåkläder åt barnen är det som jag har börjat med. Så åtminstone trikåtyg kommer till användning.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)