maanantai 5. syyskuuta 2016

Helsingissä huomista odotellen

Pääsin pikkuneitini kanssa Helsinkiin ilman kommelluksia. Junamatka meni oikein joutuisasti enkä joutunut kärsimään edes junapahoinvoinnista niin kuin muutamilla edellisillä kerroilla. Perillä Helsingissä ajelin ratikalla Tullinpuomille ja menin ensimmäiseksi Huslabbiin. Olin varautunut siihen, että labrassa on rivikaupalla muita ihmisiä. Hämmästykseni oli suuri, kun labra oli täysin tyhjä. Siis täysin! Ei ristinsieluakaan. Onneksi pian jälkeeni sinne tuli joku mieshenkilö ja yhdessä ihmettelimme paikan autiutta. Eli vinkiksi teille, joiden täytyy käydä Tullinpuomin laboratoriossa: klo 17 ei ole ruuhkaa! Odottaa piti silti. Mietin, onko tuolla labrassa käytössä semmoinen standardi vähimmäisodotusaika; jos ei ole jonoa, niin saa odottaa muuten vain. Ainakin 10 minuuttia odotin, vaikka vuoronumeroni oli seuraava eikä sisällä ollut yhtään potilasta. Jotenkin käsittämätöntä! Unohdin kuitenkin lopulta kysyä syytä odottamiselleni.

Sisällä labrassa tuli hämmennys, kun hoitaja kysyi, miksi olin tullut. No verikokeita antamaan tietenkin. Mutta että tänäänkinkö? No tänään kyllä ja huomenaamuna uudestaan, juuri niin kuin kirjeessä on käsketty. Ongelma oli se, että saamaani lappuun oli kirjoitettu käsin, että minun piti mennä tänään klo 18 mennessä antamaan kreatiiniarvo röntgeniä varten, mutta ilmeisesti se oli unohdettu syöttää koneelle. Hoitaja kuitenkin lupasi, että koska huomiset verikokeet on tilattu päivystyksenä eli kiireellisinä, niin kreatiiniarvon ehtii mittaamaan vielä aamullakin. Kehotti tulemaan heti 6.45 kun laboratorio aukeaa. Edessä on siis lyhyt yö! Mutta elättelen toiveita, että pääsen heti labraan sisälle ja ehdin tulla vielä takaisin tänne hotellille aamupalalle. Respassa kyllä luvattiin, että eväätkin saa tehdä tai sitten voi tulla lounaalle. Loistavaa palvelua. Ja kaikki tämä täysin yhteiskunnan piikkiin. Kyllä meistä kaupunkiin tulleista maalaisista pidetään hyvää huolta!

Nukkumaan ei tarvitse käydä tyhjin vatsoin eikä pahoilla mielin. Vietin oikein mukavan illan hyvässä seurassa ja maistuvan ruoan ääressä, kiitos teille ikinuoret seuralaiseni! Illan aikana ei tarvinnut ajatella huomistakaan. Välillä meinaa nimittäin käväistä mielessä, että entäs jos huomenna kuuluukin huonoja uutisia. Mutta niin ei vain kerta kaikkiaan voi käydä. Jos käy, niin murehditaan niitä sitten. Miten se menikään: "Jos huominen päiväkin huolensa tuo, niin miksi nyt kantaisin niitä!"

8 kommenttia:

  1. Nyt vasta löysin tänne. Hieno blogi! Eihän sitä voi elämässä kuin mennä eteenpäin uskoen parempaan ja luottaen suurempaan. Voimia huomiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit!
      Oikeassa olet, elämä kulkee eteenpäin ja siinä virrassa on kuljettava itsekin. Kulku on mukavampaa jos näkee - tai on näkevinään - edessä päin valoa.

      Poista
  2. Minäkin löysin tänne nyt ekaa kertaa. Vierähti tovi jos toinenkin kirjoituksiasi lueskellessa. Tsemppiä syksyysi ja tulevaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kun sinäkin löysit tänne! Kirjotuksia on jo kertynyt jonkin verran, joten niitä ei ihan hetkessä enää lue.

      Poista
  3. Kiitos eilisillasta! Oli tosi hauskaa ja oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Luin koko blogisi. Kirjoitat upeasti ja valoisasti vaikeista koettelemuksistanne. Toivon sydämestäni, että saan pian lukea hyviä uutisia blogistasi. Tsemppiä tähän päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä hauska ilta! :)

      Poista
  4. Kun saapuu labraaan, olisi suositeltavaa istua aloillaan 15min jotta verenkierto stabiloituu. Ehkä sua sen takia siellä istutettiin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän sitä suositellaan. Ehkä ne siis vain ajattelikin mun parasta.;)

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)