tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävyys on punnittu

Hyvät, onnelliset hetket tuntuvat vielä paremmilta ja onnellisimmilta, kun ne saa jakaa ystävän kanssa. Huonot hetket eivät taas tunnu niin huonoilta, kun ne jakaa ystävän kanssa. Ystävyys ei todellakaan saa olla pelkästään toisen ihmisen kantamista hänen heikoilla hetkillään. Siitä huolimatta, tätä mennyttä vuotta miettiessäni, liitän tähän tutusta ystävyyslaulusta viimeisen säkeistön:

Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Ajat ankeimmat selvittää,
kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan.
Menee muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän,
kun on vierelläs vielä hän.
Turhat tuttavat luotas' ois
hävinneet pian pois.

Kiitos kaikille teille, jotka tavalla tai toisella olette pysyneet vierelläni!❤️ En oikein edes tiedä, onko niitä matkoihinsa menneitä olemassakaan. Toivon, että omat resurssini kasvavat koko ajan niin, että jaksan pikku hiljaa nähdä taas myös muiden tarpeet. Sairastava on välillä itsekäs, vaativa ystävä. Kiitos siitä, että siitä huolimatta ette ole hävinneet!

Hyvää ystävänpäivää! ❤️

4 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää sinulle Veera ja perheellesi toivottaen ❤️!
    Kiitos, kun olet jaksanut kirjoittaa blogiasi kaikkien vaikeuksienkin keskellä. On ollut koskettavaa ja opettavaistakin lukea sitä ja myötäelää blogisi kautta kanssasi asioita.

    Taivaan Isän siunausta ja varjelusta sinulle ja läheisillesi pyytäen tulevillekin päiville.
    Uskon ja luotan, että Hänellä on varattuna myös aurinkoisiakin päiviä sinunkin elämääsi.

    Jrt. ystäväsi A.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos A. kommentistasi. Minäkin luotan, että edessä on paljon aurinkoisia, sairaudesta huolettomia päiviä.

      On mukava kuulla, että blogi on antanut jotain lukijallekin. Minullehan sen kirjoittaminen on ollut hyvin merkityksellistä.

      Poista
    2. Varmaan noilla laulun sanoilla halusit tuoda esille senkin, että on myös noita "turhia tuttavia". No siitäpä saivat/saimme. Jos ei ole helppoa olla syöpäpotilas tai jotain muuta ikävää sairautta kantava, ei ole ihan helppoa olla myöskään se ystävä, tuttava, joku jotenkin asiaan osallistuva. Ei osaa sanoa oikeita sanoja, sanat ovat monesti sairastavan mielestä vääriä: ei saisi sanoa, että olet terveen näköinen(jonkun mielestä se kannustaa). Pitäisi olla rehellinen, mutta toivoa antava jne. Lääkäri saattaa olla väärän näköinen ja ikäinen, "vanha äijä".
      Tuntuu myös, ettei ole oikeutta sanoa sairaalle, että Jumala tietää, mikä on parhaaksesi, vaikka haluaakin niin uskoa. Tuntee sillä paikalla varsin hyvin, että omalle kohdalle sattuessa ei ehkä pystyisi niin ajattelemaan. Ei osaa sanoiksi pukea sitä nöyryyden tunnetta, mitä sairastavan edessä tuntee.
      Meitä ihmisiä on myös monenlaisia.
      Jotkut ihmiset eivät halua tavata sairasta, koska "haluavat säilyttää muiston siitä terveestä ystävästä". Jotkut eivät halua nähdä sairasta, koska "heille tulee paha olo". Näissä kahdessa viimeisessä lauseessa en tarkoita välttämättä syöpää sairastavaa/sairastanutta.
      Sinä tunnut olevan voimakas, paikkasi tietävä ihminen. Syövän sairastanut tietää, että on saanut kaverin, jonka kanssa on elettävä, prosessin, jota on työstettävä. Tilanteesi vaikuttaa kuitenkin hyvältä ja valoisalta! Lämpimästi kaikkea hyvää!

      Poista
    3. Kiitos tästä monia ajatuksia herättävästä kommentistasi, Anonyymi. Arvokkaita mietteitä ja uusiakin näkökulmia. Tiedän, ettei läheisenä/ystävänä/tuttavana oleminen ole helppoa. Me kaikki ihmiset olemme erilaisia; joku haluaa että asioista puhutaan, joku ei missään nimessä halua puhua. Sairastamisessa on lisäksi eri vaiheita, ja se mikä jonain hetkenä kuulostaa/tuntuu hyvältä, voi yhtäkkiä toisena hetkenä tuntua todella huonolta.
      Se, ettei halua nähdä sairasta ystävää, koska "haluaa säilyttää muiston siitä terveestä ystävästä", kuulostaa kovin inhimilliseltä mutta samalla itsekkäältä. On vaikea kuvitella, että tällaisessa tapauksessa olisi kyse läheisestä ystävyydestä. Mutta ehkä tässäkin asiassa on pointteja, joita en ole vielä oivaltanut.

      Yhden asian olit tulkinnut tekstistäni eri tavalla kuin olin ajatellut. Aivan vilpittömästi vakuutan, että tuota ystävyyslaulun säkeistöä kirjoittaessani en todellakaan ajatellut tuoda esille, että olisi joitain "turhia tuttavia", en todellakaan! Minä luin tuosta säkeistöstä vain ne sanat, jotka osoittivat kiitollisuutta vierellä pysyneestä ystävistä ja tuttavista. Pyydän anteeksi, jos samalla pahoitin jonkun mielen.

      Hyvää keväänodotusta sinulle!

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)