tiistai 13. syyskuuta 2016

Voihan neutrofiilit!

Kauniina oleminen - ei kun siis hyvältä näyttäminen - saakin jatkua. Ei tullut nimittäin huomisesta sytostaattipäivää. Puoli neljältä soitti onkologian hoitaja ja kertoi, että neutrofiilini ovat niin matalat (1,13), että sytostaatteja ei uskalleta antaa. Kysyin, että eikö voitaisi taas yrittää paikata kortisonilla. Lääkäri oli kuulemma ollut kuitenkin sitä mieltä, että nyt odotetaan viikko ja katsotaan sitten. Sain uuden ajan ensi viikon keskiviikolle. Tällä yritetään estää se, että neutrofiilit eivät laskisi ihan hirveän matalalle. Ihan ymmärrettävä ratkaisu, koska toissa kerralla matkaan lähdettiin vähän liian alhaisilla arvoilla ja viime kerralla, kun arvo oli vielä matalampi, sitä nostettiin kortisonilla.

Ensin tympäisi ihan hirveästi. Eniten ärsytti se, että ensi viikolle saa taas miettiä uudestaan, miten järjestämme lasten- ja taloudenhoidon niinä päivinä, kun minä makaan kanveesissa. Ja tietysti joudumme  perumaan tämän viikon järjestelyitä, joita on pitänyt olla ihan kiitettävä määrä. Osa järjestelyistä voidaan onneksi leikkaa-liimata ensi viikolle.

Tympäisyn jälkeen tuli kuitenkin helpotus. Huominen olisi tuntunut tosi rankalta. Meillä on (taas!) pihalla projektia enemmän kuin laki sallisi tässä vaiheessa sytostaattisykliä, mistä syystä täällä sisällä on kauniisti sanottuna pieni epäjärjestys. Sen kanssa elää hyvin normaaliolosuhteissa. Mutta kun on väsynyt ja pahoinvointinen eikä jaksa tehdä mitään ja joutuu vaan sivusta seuraamaan kun se epäjärjestys vain koko ajan lisääntyy - kiitos ennen kaikkea aktiivisen 1-vuotiaan, joka harrastaa kaikkien mahdollisten asioiden levittämistä joka puolelle huushollia -  niin vähemmästäkin mielenterveys järkkyy. Tuntuu siis hyvältä, että nyt olisi teoreettinen mahdollisuus luoda ensi viikolla alkavalle kuurille mielenterveydelle otollisemmat olosuhteet. (Yritän olla muistelematta sitä, että nuo otollisemmat olosuhteet oli tarkoitus olla valmiina jo tänä iltana...)

Näin siis kävi tällä kertaa.

2 kommenttia:

  1. Yksi ystävä tuumasi minun epäkärjestyksestäni: ne on vain elämisen merkkejä (olin silloin sinkku, mutta kyllä lapset pitää elämisen merkit näkyvillä)
    MT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset (ja mies) todella pitävät elämisen merkkejä näkyvillä! Kaunis kiertoilmaisu täydelliselle kaaokselle. ;)

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)