maanantai 24. lokakuuta 2016

Päivähoitobyrokratiaa ja kohteliaisuuksia

Nykyisen päivähoitolainsäädännön mukaan lapsi, jonka toinen vanhempi on kotona, on oikeutettu saamaan 20 tuntia viikossa yhteiskunnan tarjoamaa varhaiskasvatusta. Noin niin kuin lapsen näkökulmasta katsottuna. Meidän tämänhetkisessä tilanteessa katsomme asiaa lähinnä vanhemman näkökulmasta: koska minä olen kotona, meillä on oikeus saada lapsille päiväkotipaikka vain 20 tunniksi viikossa. Siitäkin huolimatta, että kotona olemiseni syy on sairaus. No, anomalla saa lisää, ja meidän kaupungissa on tehty onneksi viisas päätös, että lisätuntien saaminen ei saa olla hankalaa. Puhelimessa jo luvattiin, että saamme lapsille täyspäiväisen hoidon tarvitsemallemme ajanjaksolle. Väsyneenä on vain uuvuttavaa täyttää kaikennäköisiä lomakkeita ja anomuksia.

Vein tänään kyseiset anomuspaperit ja muutaman muun paperin virastoon, mutta henkilöt, joita tavoittelin, olivat palavereissa. Harmitti, mutta sellaistahan sattuu. Sitä ei kuitenkaan saisi sattua, mitä muuta koin virastossa: Asiakaspalvelun laatu oli jotenkin pöyristyttävän huonoa! Jäi paha maku suuhun. Onneksi bongasin ulospäästyäni heti kahvilan, jossa sain maukasta tomaattikeittoa sekä yllättäen myös lounasseuraa. Maku parani.

Kyseinen päivähoito alkoi keskimmäisillä lapsilla tänään puolipäiväisesti ja nuorimmainenkin oli tutustumassa. Parempi olla päästämättä asiaa tunteiden tasolle kuopuksen kohdalla, isommat kyllä pärjäävät ja viihtyvät. Eiköhän kuopuskin selviä.

Päivän melskeistä väsyneenä oli mukava törmätä alkuillasta sattumalta vanhaan, entiseen opetusharjoitteluohjaajaani, joka oli sittemmin hetken aikaa myös kolleegani. Tässä elämäntilanteessa, kun työminä alkaa olla kuin kammioon hautautunut muumio, tuntui hyvin erityiseltä tuon viisaan opettajan antama spontaani tunnustus opetuksestani. Se sytytti pienen kipinän lähteä taas opettamaan, kunhan kunto sen sallii. On meinannut tuo kipinä nimittäin kaiken tämän rankkuuden keskellä melkein sammua. Sanoi tuo vanha kollega muutakin. Hän totesi 5-vuotiaallemme: "Du har en bra mamma." Eihän hän tiedä minkälainen minä olen äitinä, mutta ei kai silti ole kiellettyä ottaa tuota kommenttia voimaksi. Voi vaikka yrittää alkaa elämään sitä todeksi. ;)

2 kommenttia:

  1. Tuo vanha kollegasi on kyllä aivan oikeassa, siskoseni..
    Varmasti hyvin kuopus päiväkodissa viihtyy, vaikka tuntuuhan se pahalta jättää pikkuinen hoitoon.. meilläkin harjoitellaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös että neiti viihtyy päiväkodissa, on sen verran touhukas. Vähän liiankin touhukas... Kun eilen oltiin harjoittelemassa päiväkodissa, niin kaatui tuolilla ja ihan kunnioitettava haava tuli otsaan. Terveyskeskuskeikkahan siitä tuli, mutta onneksi teippauksella selvittiin.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)