tiistai 23. elokuuta 2016

Kohti taistoa

Oikeassa sodassa täytyy vaan uskaltaa hyökätä, vaikka pelottaa ja vaikka tietää, että on suuri vaara, että itsekin saa osumaa. Nyt pitäisi osata ja jaksaa ajatella juuri noin. Huomiset sytostaatit on kuin hyökkäys syöpäsoluja vastaan. Sivuvaikutukset ovat niitä osumia, joita sodassa väistämättä tulee. Mutta pelottaa ja ahdistaa. Ei auta yhtään ajatus siitä, että näitä kertoja on enää korkeintaan kolme. Kolme on paljon silloin, kun tuntuu, että yksikin on liikaa. Mitenköhän tässä taas käy?

Neutrofiilit olivat tänään matalalla: 1,14. Hoitaja soitti ja sovittiin, että otan vähän kortisonia alle tänään ja huomenaamuna. Eiköhän ne siitä taas huomiseksi nouse, kun keväälläkin niin hienosti nousivat. Matalilla neutrofiileilla ei siis voida uutta sytokierrosta aloittaa.

On pyörryttänyt useamman päivän. Selittäisiköhän joku veriarvoista sitä asiaa? Täytyy huomenna kysellä. Niin toivon, että huomiselle sattuu joku oikein, oikein mukava hoitaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)