Täytyy käydä välillä päivittämässä tuntemuksia, ettei vallan unohdu. On ollut vähän harmaata, eikä siis pelkästään tuolla ulkona. Oikeastaan mieleni on ollut hyvin samanlainen kuin ulkoilma: Paljon harmaata, välillä auringonpaistetta ja aivan yhtäkkiä paiste katoaa ja tulee taas synkkä sadekuuro. En tiedä oikein mistä harmaus kumpuaa. Ei ehkä pelkästään ulkoilmasta. Saattaa syövällä ja näillä ikuisuuksia kestävillä hoidoillakin olla oma osuutensa. Ei oikein mikään nappaa.
Vähän meinaa aika mennä semmoiseksi seuraavan hoidon odotteluksi, vaikka siinä samalla tuleekin tehtyä vaikka ja mitä, niin ettei sivusta seuratessa varmaan yhtään näytä siltä, että tässä jotain odottelisi. Mutta alitajunta odottaa. Ensi viikon keskiviikkona alkaa sitten taas uusi sykli. Maanantaille ja tiistaille ei ollut vapaita aikoja, niin jakso venyy kahdella päivällä. Toisaalta jakson venyminen on ihan hyvä sen takia, että nyt on ollut neuropatiaoireita huomattavasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla, ja niiden oireiden pitäisi häipyä jaksojen välissä. Nyt ne ovat ehkä hävinneet.
Päivät ennen uuden syklin alkua ovat aina aika tiiviitä, koska haluan tehdä asioita, joita en sitten väsyneenä, voimattomana ja pahoinvoivana jaksa ajatellakaan tekeväni. Onneksi ensi viikoksi olemme saamassa apuvoimia kotiin, joten hoitojakson alun ei pitäisi käydä ylivoimaisen rankaksi. Rankka se tulee joka tapauksessa olemaan ja on parempi sysätä sen ajatteleminen kokonaan pois. Ihminen on nimittäin näemmä sen verran kokonaisvaltainen otus, että heti kun nyt ajattelin seuraavaa jaksoa, niin alkoi jo kuvottaa.
Huomenna on onneksi taas uusi päivä. Posti toi tänään odottamani sairauslomatodistuksen, joten sain hyvän syyn lähteä huomenna virkistämään mieltäni käymällä työpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)