sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Onko tänään syöpää?

Tässä sitä nyt eletään taas ihan tavallista elämää. Itse asiassa ei ollenkaan tavallista vaan on ollut oikein erikoisen juhlavaakin. Saimme nimittäin eilen olla pitkästä aikaan häissä. Oli kaunista ja mukavaa, komea ja onnellinen nuoripari sekä hyvää ruokaa ja valtavasti herkkuja. Nämä häät eivät olleet sellaiset hääkakku+keksi-häät, olisittepa vaan olleet näkemässä ja maistamassa! Meidän juhlintaa vauhditti kaksi pikkuprinsessaa vaalenpunaisissaan, mutta yllättävän kivuttomasti kyllä meni. Kokonaisuutta meidän osalta helpotti se, että kravattikammoiset 7- ja 5-vuotiaat oli jätetty serkkulaan.

Hääjuhla oli edennyt kahviin asti, kun mieheni yllättäen kysyi: "Onko sulla tänään ollut syöpää?" Tuli vähän sellainen olo kuin eräässä Viivi ja Wagner -sarjakuvassa, jossa Viivi kysyy Wagnerilta, uskooko tämä kuolemanjälkeiseen elämään. Wagner vastasi jotenkin tähän tyyliin: "Kiitos kun kerroit. Ei sika edes ennen tiennyt kuolevansa." Nauraen vastasin mieheni kysymykseen: "Kiitos kun muistutit!" Syöpä ei siis tosiaan ole aina läsnä, ei etenkään silloin, kun on paljon muuta mukavaa - tai ikävää - ajateltavaa.

Tänään olen miettinyt sitä, kuinka kauan oikein tulen sairastamaan syöpää. Jos nyt hoitojen päätteksi näyttää siltä, että etäpesäkkeitä ei ole, niin milloin voin lopettaa sanomasta (ja ajattelemasta), että minulla on levinnyt paksusuolensyöpä? Saas nähdä. Juuri nyt tuntuu erikoiselta ajatus, että voisin joskus kertoa, että "vuonna 2016 sairastin paksusuolensyövän". Jostain syystä tuntuu luonnollisemmalta kantaa otsassa syöpä-leimaa koko loppuelämä. Oli miten oli, niin nämä ajatukset ehkä kielivät siitä, että mielessäni tämä syöpäprosessi on kaartamassa kohti loppua - ainakin tältä erää. Hyvä niin.

Nyt kahtena seuraavana päivänä syöpä on taas läsnä, kun matkustan Helsinkiin maksakontrolliin. Suhtaudun reissuun hyvin lunkisti, itse asiassa vähän vähättelevästi. Reissu on mielestäni turha, koska ct-kuvissa en usko löytyvän mitään yllättävää näin kesken hoitojen, joten kuvat ja verikokeet voitaisiin ottaa täällä ja maksakirurgi voisi tehdä niiden perusteella kirjallisen lausunnon. Mutta matkustan kuitenkin Helsinkiin. Neiti 3vee saa matkustaa junalla mukanani ja mennä isovanhemmille yökylään. Itse vietän vapaailtaa ja tapaan sellaisia kavereita, joiden kanssa istuttiin yhdessä Ressun lukion penkeillä viimevuosituhannen puolella. Yön nukun uudessa potilashotellissa, mutta harmittelen jo valmiiksi, että verikokeiden vuoksi en ole oikeutettu nauttimaan hotelliaamiaista. Se tekee pienen särön tuohon "lomareissuuni". ;)

6 kommenttia:

  1. Ensin tärkein: niin harmittava tuo aamupalan missaus! Voisko ajatella mitään 'goodie bagin' tapaista.. Vähän vaan keräilisit herkkuja rasiaan ja söisit labran jälkeen.. Harkitse! ;)

    Muuten kyllä loma (gröhöm) kuulostaa mainiolta koulukavereiden tapaamisineen kaikkineen! Toivottavasti neiti 3v on oivallista matkaseuraa. Täkäläisiin neitoihin ei voi ikinä luottaa. Riippuu fiiliksestä mitä keksivät..

    Voin kuvitella tuon syöpäleiman otsassa. Mutta voisin kuvitella myös, että mitä enemmän tulee normaaleja päiviä ja tavallista eloa, sitä haaleammaksi leima muuttuu. Kontrollin alla se saattaa taas tilapäisesti vahvistua. Tätä uskomustani vahvistaa tuokin kertomuksesi, että häissä jo unohdit sen joksikin aikaa, vaikka vielä elät täysin hoitojen keskellä.

    Antoisaa reissua. Muista pakata parit tyhjät tupperirasiat mukaan..

    -K-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulomatka tänne Helsinkiin sujui oikein hyvin, kiitos VR:n lastenvaunun. ;) Sattui sopivia leikkikavereitakin samaan junaan. Omakin matkanteko sujui joutuisammin typykän kanssa kuin ilman. Ei tullut edes paha olo.

      Minäkin itse asiassa uskon, että syöpäleima haalistuu ajan myötä.

      Poista
  2. Käyt tekemässä eväät sieltä aamupalalta! Luulisi potilashotellissa ymmärtävän... Mukavaa reissua!! Kerro terveisiä niille Ressulaisille, jotka siskosi muistavat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä selvästi on (myös) potilashotelli. (Tämähän on siis vasta toukokuussa avattu Cumulus, joten oikein lokoisat tänne on majoittua. ;)) Respassa sain heti kouraani ruokailusetelin, jolla voi käydä joko aamu- tai iltapalalla tai lounaalla. Kysyin aamupalan ottamisesta evääksi, niin respan neiti käski vain pyytämään foliota keittiöstä ja pakkaamaan eväät siihen.
      Katsotaan nyt kuinka kauan aamulla labrassa menee, että millä ruokailuviritelmällä menen.

      Poista
  3. Ulkomailla useammassakin maassa eläneenä osaa arvostaa Suomessa aika yleisesti edelleen käytössä olevaa maalaisjärjen käyttöä. Kyllä: voit tehdä eväät, jos et ehdi aamupalalle. Kyllä: voit syödä iltapalan, jos aamupalalle et ehdi/pääse. Eikä se koske pelkästään hotelleita, vaan aika monia virastoja. Suomessa monessa toimistossa asiat hoidetaan, ihmisestä huolehditaan. Koitappa samaa vaikka Saksassa: ei kuule onnistu. "Säännöt on ja niitä muuten noudatetaan". Lähetä se kirje ja kaikki paperilla. Ei kuule netissä hoideta mitään ja niitä vaimon/miehen asioita ei muuten hoideta samalla puhelinsoitolla. Ja moneen virastoon voi lähettää ne paperit Suomessa sähköpostilla/faksilla/(joskus täyttelevät siinä puhelimessa ne, kun soittelee sinne ulkomailta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ihan sama kokemus, että Suomessa on joustavaa. Mutta oon kuullut niitäkin kertomuksia, että ei ole. En ole koskaan itse ollut työkkärin asiakas, mutta esim. sieltä olen kuullut aika jäykän byrokraattista palautetta.
      Tuntuu aina hyvältä kun kohdataan yksilönä ja ihmisenä, etenkin silloin, jos tuntee, että on jotenkin heikkona ja altavastaajana. Aina se ei tietenkään ole mahdollista.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)