maanantai 1. elokuuta 2016

Sairastamisväsymystä

On kulunut 7,5 kuukautta siitä, kun aloin saada voimakkaita vatsakipuja, päivälleen puoli vuotta siitä, kun paksusuoleni leikattiin pois ja viikko vajaa puoli vuotta siitä, kun sain tietää sairastavani syöpää. Sytostaattihoitojen aloituksesta tulee tällä viikolla kuluneeksi viisi kuukautta ja maksaleikkauksesta kaksi kuukautta.

Sairastaminen alkaa nyt todella väsyttää ja kyllästyttää. Tunnetta ei helpota se, että sairastamisen tie on vielä epämääräisen pitkä ja tulee sisältämään kipua ja huonoa oloa. On varmasti ymmärrettävää, että sairastaminen uuvuttaa. Ymmärrettävää on myös se, jos sairastavan läheisiä, ystäviä ja tuttuja tilanne alkaa uuvuttaa: elämä jatkuu, vuodenajat vaihtuvat mutta yksi vain sairastaa! Se on rankkaa läheisillekin. Sairastavaa kannattelee kuitenkin valtavasti se, että ympärillä olevat ihmiset muistavat. Toivonkin todella, että minua ja meidän perhettä ei unohdettaisi. Tarvitsemme edelleen sekä sanallisia että konkreettisia muistamisia. Meistä tuntuu lähes tulkoon aina hyvältä, jos meiltä kysytään kuulumisia ja jaksamisia. Kaikki syötävät muistamiset on syöty hyvillä mielin ja ne ovat helpottaneet arkeamme paljon. Kun lapset pääsevät joskus leikkimään muualle toisten hoiviin, niin saamme pienen akunlataushetken. Meidän elämässämme syöpäni on suuri ja kuormittava asia, mutta tuo kuorma kevenee hyvin helposti vähän kerrallaan, kun sitä saa jakaa muille. Mitään hienoja sanoja ei tarvita.

Oloni on juuri nyt hyvin heikko ja vähän kuvottava, oikein mitään en jaksa. Kanyylikäsi on kipeä, mutta ei onneksi niin paljon kuin viimeksi. Molempien käsien sormet kramppaavat välillä. Myös suu kramppaa, kun syö jotain vähän kovempaa. Kylmänarkuus tuntuu suussa, mutta ulkona voi onneksi olla pitkähihainen paita päällä. Silmiä kirvelee valtavasti, kun itkee. Nyt pitäisi ottaa iltalääkkeet eli kortisoni ja ensimmäinen annos kapesitabiinia. Pian pääsen nukkumaan. Toivottavasti kortisoni ei vie unia.

10 kommenttia:

  1. Nuku suloisesti!
    Olen monesti ajatellut, että yön lepo - ja uni milloin vain - on ihan käsittämättömän suuri lahja ja Luojan viisauden ilmentymä: uni tuo hetkeksi vapautuksen kivusta ja ahdistuksesta, varmaan myös kirvelystä ja kylmänarkuudesta. Toivottavasti nukut rauhallisesti yösi.
    Lämpimin ajatuksin: PS
    PS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämpimistä ajatuksista!
      Olet aivan oikeassa: uni vapauttaa monesta. Kortisonit pitivät hereillä kyllä yli 3h keskellä yötä, mutta alussa ja lopussa sain onneksi nukuttua. Ja kohta on päiväunien aika. :)

      Poista
  2. En tunne sinua enkä oikein tiedä, miten aloin tekstejäsi lukemaan. Itselläni on viisi lasta ja nuorimman ollessa 3kk sain ensimmäiset kovat vatsakipukohtaukset. Omalla kohdallani kyseessä oli "vain" sappikivet, vaikkakin sen jälkeen on ollut kaikenlaista muutakin terveysongelmaa. Sairastaminen voi todellakin uuvuttaa. Koen monet kirjoituksesi kovin voimakkaasti ajatellen erityisesti pienten lasten äidin roolista käsin. Olen rukoillut sinun ja perheesi puolesta. Eräänä yönä, arviolta kuukausi (?) sitten, heräsin ja koin suurta tarvetta rukoilla puolestasi. Näin Herra meitä käyttää kantamaan toinen toistamme, ihan "tuntemattomiakin". Onneksi sinulla on usko Korkeimpaan. Itse olen ainakin jo moneen otteeseen omalla kohdallani todennut, etten päivääkään uskaltaisi elää ilman Häntä. Toivotan sinulle sydämestäni edes pieniä valon pilkahduksia päiviisi ja jatkan rukoilua sinun ja perheesi puolesta. Muista että olet selvinnyt jo monesta hoitojaksosta ja selviät tästäkin. Jeesus kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista viestistäsi, sinä tuntematon!
      On jotenkin liikuttavaa, että monet sekä tutut että tuntemattomat ihmiset muistavat minua ajatuksin ja rukouksin.
      Kaikkea hyvää ja Korkeimman varjelusta toivon myös sinun ja perheesi elämään!

      Poista
  3. Monenlaisia asioita mahtuu kyllä tuon 7,5 kk sisään. Muistan kun joskus jo ennen joulua sanoit, että jos tämä onkin syöpää. Kielsin varmaan jyrkästi. Se nyt ei vaan ole mahdollista.. Sitten muistan hyvin syntymäpäiväni illan tammikuun alusta, kun olit niin kipeä taas, että pyysit viemään päivystykseen. Sitä en kyllä muista, mitä siitä reissusta seurasi. Mutta mitenkään yksitoikkoista ei elämäsi ole näin kuukausien aikana ollut. Olet kokenut lyhyessä ajassa enemmän kun moni koko elämänsä aikana. Voin hyvin kuvitella, että haluaisit näille sairauden mukanaan tuomille kokemuksille jo stopin.

    Auttaisko erittäin vanha ja kulunut sanonta päivä kerrallaan. Älä vielä murehdi kuudetta kierrosta, älä edes tätä viikkoa. Elä vaan pieni hetki kerrallaan eteenpäin. Voimia <3 Kovasti toivon, että nukut hyvin tämän yön..

    -K-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syntymäpäiväsi iltana jäin kymmeneksi päiväksi sairaalaan. Tuo sairaalavisiitti päättyi suolenpoistotuomioon. Syöpä ei ollut tuolloin vasta muuta kuin suuri pelkopeikko mielessä.

      Pitäisi nimenomaan jaksaa elää päivä ja oikeastaan vain hetki kerrallaan ja nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä. Miten arvasitkin, että jo nyt ahdistaa seuraava kierros. Tässä vaiheessa sitä aina unohtaa, että kierrosten väliin jää aina yksi "terve" viikko tai melkein kaksi. Pitäisi luotsata katse niihin päiviin eikä suinkaan seuraaviin koettelemuksiin.

      Poista
  4. Vaikeuksien keskellä sanonta "Päivä kerrallaan" voi tuntua todella pitkältä. Minä ajattelen silloin, että hetki, minuutti kerrallaan riittää. Voimia nyt, voimia tulevaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Kokonainen päivä on joskus turhan suuri tavoite.
      Kiitos voimien lähetyksestä!

      Poista
  5. Sairastamisessasi uuvuttaa lähinnä se, että sen täytyy kestää niin kauan. Tai siis tieto, että sun tarvitsee sietää olotilaasi niin kauan. Haluaisi jo kaiken inhottavan loppuvan. Lähinnä ainakin minua turhauttaa välillämme oleva välimatka ja oma elämäntilanne, kun ei voi konkreettisesti auttaa niin paljon kuin olisi halu. Mutta rukouksin kyllä muistan joka päivä. <3 Välillä tilanteesi ahdistaa niin, että on pakko työntää ajatukset syrjään hetkeksi.
    Toivottavasti tämä päiväsi olisi aurinkoinen ja mahdollisimman vähän epämiellyttäviä olotiloja sisältävä!!
    -sisko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun etäisyys on pitkä eikä pysty tekemään sellaista, mitä haluaisi, on ehkä parempikin, että asian sulkee välillä pois mielestään, etenkin jos se meinaa aiheuttaa ahdistusta.

      Tuttu on tunne myös toisin päin kuuden vuoden takaa. <3

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)