sunnuntai 28. elokuuta 2016

Syöpä on syvältä!

Jos aika kultaa nämä syöpämuistot hyvinkin nopeasti, niin onpa hyvä, että on nämä blogitekstit olemassa todistusaineistona kertomassa totuuden. Toivottavasti en ole koskaan kenellekään väittämässä, että syöpähoidoista selviää ihan helpolla. Nämä syöpähoidot ovat nimittäin aivan syvältä!

Voi kun sitä osaisi nähdä edes vähän eteenpäin! Toisinaan on hyvä, kun osaa elää hetkessä: Kun hetki on hyvä, siitä pitäisi osata nauttia eikä pelätä tulevia huonoja hetkiä. Mutta kun hetki on huono, pitäisi osata nähdä kaikki tulevat hyvät hetket. Luulen, että olen ollut sinä aina vähän huono, mutta nyt olen - jos mahdollista - vielä huonompi. Vaikka tiedän, että ehkä jo tiistaina tämä elämä saattaa näyttää, tuntua ja jopa maistua paremmalta kuin tänään, niin silti vellon epätoivossa. Rankkaa itselle ja eittämättä rankkaa myös läheisimmilleni.

Ruoka on yllättävän tärkeä osa elämää. Jos ei oikein mitään tee mieli, vaikka nälkä olisi, niin kurjalta tuntuu. Makuaistissa on nyt selvästi tapahtunut joku muutos verrattuna edellisiin kierroksiin. Tänään olin ihan varma, että mies oli laittanut epätavallisen suolatonta lihaa. Ei kuulemma ollut. Suolapurkki on nyt kaverini.

Illan mittaan sain sekä hengellistä että henkistä virkistystä ja molempien tilaisuuksien sosiaalinen anti virkisti tietysti omalta osaltaan. Ehkä uusi viikko tuo mukanaan uudet voimat.

4 kommenttia:

  1. <3 Kyllä näitä sun juttuja lukiessa on aina päälimmäisenä kysymys MIKSI??? Toivon, että ajan kanssa huomaat, mitä hyvää olet saanut tältä kammoajalta, sillä kaikessa on myös hyvää. Minä ymmärsin oman sairauteni tarkoituksen jälkikäteen, toivottavasti sinullekin se kirkastuu joskus. Tarkoituksen ymmärtämisen yrittäminenkin voi tuoda lohtua ja voimaa. Voimia taas, siskoseni!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuo miksi-kysymys pyörii mulla mielessä aika harvoin. Sitä vaan jotenkin elää tätä hetkeä, iloitsee siitä tai kärsii siitä.

      Vaikka ajattelenkin, että kaikella on tarkoituksensa - ja sitä myöten kai kaikessa on hyvää - niin en kyllä tämän kaiken keskellä tunne yhtään, että se, että tällä on tarkoituksensa, antaisi jotenkin voimia. Se ajatus tuntuu jopa jotenkin teennäisen tekopyhältä. En kiellä, ettenkö joskus vuosien päästä voisi nähdä tämän kaiken tarkoitusta, mutta mielestäni vielä ei ole sen aika.

      Kiitos voimista!<3

      Poista
  2. Löysin ihan sattumalta tänne...colitis ollut minunkin matkassa kuusitoita vuotta akuuttia pukkaa aina silloin tällöin ja nivelkivut on viime aikoina saannu yliotteen,pientä verrattuna sinuun ��voimia taisteluun!!!

    -Ellu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löysit blogini ja kiva kun kommentoit.

      Minä tunsin aina, että pääsin colitikseni kanssa moniin verrattuna suht vähällä, vaikka akuuttejakin jaksoja välissä oli. Lopputulema oli sitten kuitenkin keskimääräistä hankalampi...
      Tsemppiä sinulle oman sairautesi kestämiseen!

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)