perjantai 19. elokuuta 2016

Taakka

Tämän päättymässä olevan sytostaattikierroksen alku oli rankka siitäkin huolimatta, että 3/4 lapsista oli ensimmäiset päivät poissa kotoa. Koen että olin selvästi huonommassa kunnossa kuin aiemmilla kerroilla. Tuon ekan viikon aikana heräsi ikävä tunne, että olen läheisilleni taakka. Tämä liittyy aiemminkin kirjoittamaani sairastamisväsymykseen. Tuo tunne ei tullut siitä, että joku olisi minulle sanonut minun olevan taakka tai edes hiljaisesti antanut ymmärtää asian laidan niin olevan. Päinvastoin, on kehotettu lakkaamaan edes ajattelemasta niin. Mutta kyllähän sen arvata saattaa, ettei tämä viimeinen puoli vuotta ole etenkään miehelleni ollut helppoa aikaa. Vaikka minä olenkin ollut välillä kovastikin hyvissä voimissa ja jaksanut hoitaa monia, monia asioita kotona, niin kokonaisvastuu arjen pyörityksestä on ollut miehelläni.

Minä olen hyvin pitkälti kuin akulla toimiva laite, joka toimii ja touhuaa aikansa, mutta yhtäkkiä virta akusta loppuu ja on latauksen ja levon aika. Tuon levon aikana - ja muutenkin - kodista ja lapsista on vastuussa mieheni, jota voisi verrata ikiliikkujamoottoriin. Tuon moottorin on oltava käynnissä koko ajan, ja ymmärtäähän sen, että jo vähempikin välillä väsyttää. Ruotsin kielessä on hyvä sana: motorstopp, ja tuommoista moottoristoppia en ikiliikkujamoottorimieheeni toivo tulevan, en nyt enkä myöhemmin. Onneksi siitä ei ole viitteitäkään, vaikka tilastollisesti ei varmaan olisi harvinaista, jos puoliso uupuisi jossain vaiheessa. Yritämme koko ajan löytää uusia tapoja pitää meidät molemmat reilusti pinnalla tässä suossa.

Mutta siis tuo taakka. Minun tunteeni oli, että minä olen taakka. On ihana kun on viisaita ystäviä. Hyvä ystäväni sanoi minulle viime viikolla, kun kerroin hänelle tunteestani: "Et sinä ole taakka. Syöpä on taakka. Teille molemmille."

4 kommenttia:

  1. Hei, tarinasi on hyvin koskettava. Tuntuu jopa kliseiseltä toivottaa sinulle ja perheellesi voimia jokaiseen hetkeen. Olen itse myöskin 4 lapsen äiti ja sairastan Colitis ulcerosaa. Tarinasi ei voi olla pysäyttämättä. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Se, että joku toivottaa voimia, tuntuu aina hyvältä eikä yhtään kliseiseltä.
      Voimia sinullekin sairautesi kanssa! Toivottavasti se pysyy hyvin kurissa ja säästyt tällaisilta ja muiltakin seuraamuksilta.

      Poista
  2. Onpas viisaasti ystäväsi sanonut! Noin juuri se on! On se takuulla väsyttävää ja puuduttavaa sairastaa tuota viheliäistä tautia. Sikäli ymmärtää hyvin senkin, jos tuollaisia epäilyjä itselle ehtii tulla. Mutta vuoroin täällä autamme ja palvelemme toisiamme voimiemme mukaan.

    Rukoilen voimia ja jaksamista teille molemmille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Kyllä teistä kaikista rakkaista ystävistä on niin monenlaiseksi avuksi!❤️

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)