Tiistaina olen menossa tapaamaan minut jo kahdesti leikannutta kirurgia. Hän tähystää J-pussin, jotta tiedetään, onko se siinä kunnossa, että avanne uskalletaan sulkea tammikuun alussa. Oletan että toimenpide on suht nopea ja kivuton. Toisinkin voi tietysti olla. Jännittää joka tapauksessa. Pikkuisen epäilen, että J-pussissa on jonkinasteinen tulehdus; sen verran jomottava on pyrstösärky lähes jatkuvasti. Karkea veikkaukseni on, että avanteensulku siirtyy.
Jännityksestä huolimatta odotan tuota tapaamista. On ihana vihdoin tavata lääkäri, joka oikeasti osaa ottaa kantaa leikkaushaavan ja J-pussin oireilemisiin. Avannetta hän ei tule tarkastamaan. Avanteen kanssa pärjäänkin nyt ihan hyvin. Hunajarenkaat ovat auttaneet ja kun vaihdan pussin aamulla ennen kun syön mitään, niin moni vaihtokerta on ollut helppo ja nopea. Iho on edelleen pieneltä alueelta helakan punainen, mutta ei kuitenkaan tulehtunut.
Leikkaushaavan ympärys on sen sijaan kummallinen. Alaosa on hyvä, mutta navan yläpuolelle ulottuvalla alueella vatsa on arka ja toisinaan jomottava. Itse haava on siisti ja hyvin parantunut, eli ongelmat ovat pintaa syvemmällä. Puolitoista viikkoa sitten kävin näyttämässä terveyskeskuksessa haavasta ulostyöntyvää pientä "tikunpätkää", jonka hoitaja luokitteli vatsan sisäiseksi ompeleeksi ja leikkasi sitä lyhyemmäksi. Nyt se tikunpää tuntuu aivan selvästi ihon alla. Kummallista.
Kirurgini vahvuudet ovat kirurgiassa, ei niinkään sosiaalisella puolella, mutta koska hän on paras lääketieteellinen asiantuntija, joka voi antaa minulle vastauksia myös intiimiin kysymyksiin, niin aion kysellä kaikki mahdolliset asiat häneltä riippumatta siitä, tuntuuko se kysely minusta tai hänestä epämukavalta. Lääkäreiden kanssa jutellessa täytyy muistaa, että heillä on potilaita pilvin pimein ja he ovat kyllä nähneet ja kuulleet kaikenlaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)