sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Traumaattinen kipukohtaus

Eilen illalla olimme joulumyyjäisreissulla useamman tunnin. Oli mukava olla ihmistenilmoilla. Piti vain muistaa ottaa varovasti. Helposti käy niin, että sisällä tulee loppujen lopuksi käveltyä todella paljon. Etenkin jos rakennus on iso ja vain käväisee toisella puolen taloa, niin johan siinä askeleita kertyy. Kotiin tultuamme en sitten paljoa jaksanutkaan ja loppuilta meni vaakatasossa ja tämä päivä viettyy kotosalla aikalailla väsyneenä. Väsymystä lisää reilusti se, että yöllä valvoin taas pussintyhjennyksen yhteydessä pari tuntia. Kurjaa, kun tuota tapahtuu niin usein. Pitäisi keksiä siihen joku poppakonsti.

Lounaan jälkeen pelästyin kunnolla ihan ahdistukseen asti ja vuodentakaiset muistot vain vahvistivat tunnetta. Lähdin nimittäin heti ruokapöydästä päiväunille, mutta heti kun pääsin sänkyyn, iski valtava vatsakipu ja paha olo. Koska kipu ja tunne olivat hyvin samankaltaisia kuin vuosi sitten, ja silloin niiden syynä oli umpeen kasvanut paksusuoli, niin oletin heti, että ohutsuolessani on tukos. Kohtauksen pahin vaihe ei ollut pitkä, ehkä vartin mittainen, mutta jätti trauman. Soitin päivystykseenkin saadakseni jotain vinkkejä tukkeuman sulattamiseen, mutta sellaisia en varsinaisesti saanut. Ovat kuulemma yksilöllisiä juttuja. Hoitaja otti kyllä asian tosissaan ja konsultoi kirurgiakin, mutta loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että jos kipu ei lopu tai alan oksentelemaan, lähden päivystykseen. Ei kuulu kyllä suunnitelmiini lähteä!

Vaikka olo on nyt ihan siedettävä ja sain päiväunetkin nukuttua, niin pelko kohtauksen uusimisesta on suuri. Viime joulun seutu oli niin ahdistava! Meillä 5-vuotiaskin on kysynyt pariin otteeseen, että "äiti, muistatko kun sulla oli tosi kipeä maha viime jouluna?" En siis ole ainoa, joka koki viime joulun ahdistavaksi. Pelkään, että tästä joulusta tulee viime vuoden toisto ja sitä en halua! Nyt olen tietenkin astetta paremmassa tilassa sen takia, että tapaukseni otetaan vakavasti päivystyksessä ja todennäköisesti pääsisin heti erikoissairaanhoidon piiriin. Niin niin niin niin paljon toivon, etten joudu sairaalaan tässä asiassa turvautumaan!

8 kommenttia:

  1. No voi että! Just meinasinkin alkaa laittaa viestiä ja kysyä kuulumisia, mutta sitten päätin kurkata tänne.
    Toivon todella, että tuo oli täysin ainutlaatuinen kohtaus eikä toistu.
    Kyllä se olikin aikamoista se viime joulun aika. Ei toistoa kiitos sanon minäkin.

    Rauhallista ja kivutonta iltaa sinne!

    -K-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ainakaan vielä ole toistunut! Vähän syöminen kyllä nyt joka kerta jännittää. Mutta toivotaan että tulee ihan toisenlainen joulu!

      Poista
  2. Auts! Jospa se oli vain joku yksittäinen juttu.
    Toivon todella teille RAUHALLISTA joulua ilman kipuja ja mitään muutakaan ylimääräistä!! <3
    Ja sitä samaa toivon myös meille.
    -sisko-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin toivotaan!
      Ja todella toivon rauhallista joulua kaukana sairaaloista sekä sinne että tänne!!!

      Poista
  3. Täältä lähti joulupukin konttiin psketillinen kuvutonta joulua!
    MT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistojuttu, kiitos! :) Kyllä kivuton joulu olisi paras mahdollinen joululahja, melkein liian hyvää ollakseen totta.

      Poista
  4. Läser detta först nu och blir riktigt ledsen för din skull. Hoppas verkligen att det är bättre nu och att du ibte fått nåt nytt "anfall". Det är så svårt med allt detta lidande. På sjukhuset mötte jag flera med riktigt krångliga tarmar efter stomipperationer så det kanske är vanligt att tarmarna protesterar innan de vant sig med nytt system. Jobbigt hur som helst. Jag kan inte annat än att fortsätta hoppas att du får må bättre dag för dag.
    Jag tar annars mina sista Capecitabine på måndag :) . Och så hör jag din pojkes fråga i bakhuvudet: "Är du riktigt säker på det?" Jo, just här och i dag är jag riktigt säker på det!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oj vad skönt att också ditt cytostatikaliv är snart över! :) Sedan börjar du - och så småningom även jag - att igen leva ett friskt liv med mera och mera ork varje dag. Vi får bara tänka så att cancern var ett kapitel i livet och något liknande kommer det inte.

      Några flera anfall har jag inte fått som tur men annars nog smärtor lite här och där. Usch vad jag är trött på att ha ont någonstans!!

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)