Pussi vaihdettava myös vireettömänä

Oli jo eilen tarkoitus päivittää blogia, mutta ei tullut kirjoitusvirettä. Se nyt ei ollut mikään ihme, sillä virettä ei ollut muutenkaan. En tiedä mistä taas viiraa, mutta viikko on ollut todella hankala. Mikään ei ole kiinnostanut, mitään en ole jaksanut. Kun liian moni asia jää tekemättä, koska ei vaan jaksa, niin sitä meinaa joutua kierteeseen, sillä tuo asioiden tekemättäjättämättömyys luo helposti sellaista suht voimakasta huonouden tunnetta, joka taas lisää jaksamattomuutta. Tänään hankalan aamun jälkeen sain itseni vedettyä jonkin kynnyksen yli, löysin tekemisen vireen ja se sitten synnytti paljon parempaa mieltä. Mitenköhän saisin säilytettyä tämän positiivisen kierteen? Huomenna on pyhä eikä se ole meidän perheessä yleensä kotityöpäivä. Täytyy keksiä jotain muuta mieltävirkistävää. Pakkanen ilmeisesti lauhtuu, joten ulkoilua voisi olla ohjelmassa. Mikäpä sen virkistävämpää.

Eilen olisin tekstissäni avautunut asiasta nimeltä avannepussin vaihto. Eilen oli nimittäin todellinen vaihto! Koska joudun nykyään vaihtamaan pussin joka aamu, alkaa tuo vaihtaminen tulla jo korvista ulos ja kuvitteellinen aamukampa on kovassa käytössä. Ihan konkreettisena aamukampana toimii jäljellä olevien hunajarenkaiden määrä. Sain niitä avannehoitajalta lisää sen verran, että pärjään leikkaukseen asti. Vielä eiliseen aamuun tullessa niitä oli yksi reservissä, mutta eipä ole enää.

Vaihdan siis nykyään pussin aina aamulla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen aamulla syömättä siihen asti, että on aikaa uhrattavaksi siihen touhuun. Vaihtoon ei kannata rynnätä suoraan sängystä, vaan on järkevämpi olla hetken liikeessä, jolloin suoli tyhjenee. Yleensä siis niin käy, vaan eipä käynyt eilen. Jos pussinvaihto menee putkeen, siihen kuluu ehkä noin 5 minuuttia. Eilen meni noin 25 minuuttia! Koko ajan suoli puski jotain ihmeellistä mahanestettä pihalle. Yritä siinä sitten saada ensin tiivisterengas kuivalle iholle paikoilleen ja siihen päälle avannepussi, ennen kuin rengas ja melkein väkisinkin myös sen alla oleva iho tuhraantuvat. Yksi rengas meni eilen haaskalle. Jos olisi ollut mahdollista, olisin luovuttanut.

Pussin vaihto menee niin, että ensin tyhjennän pussin normaalisti. Sitten leikkaan uuden avannepussin aukon avanteelleni sopivaksi siihen tarkoitetuilla saksilla. Ennen edellistä leikkausta vaihdoin aina pussin seisaaltaan, leikkauksen jälkeen olen tehnyt sen vessanpöntön kannella istuen. Kiinnitän roskapussin reunan housunvyötärön alle, niin että roskapussiin on helppo sujauttaa kaikki syntyvä roska. Kastelen kaksi taitettua talouspaperia ja otan muutaman kuivan. Hyvinä vaihtopäivinä talouspaperia kuluu kuusi puoliarkkia. Eilen kului varmaan puoli rullaa... Laitan uuden avannepussin odottamaan polvieni väliin, jossa se lämpenee sopivasti ja kiinnittyy näin ollen paremmin. Otan tiivistysrenkaan pakkauksestaan ja muotoilen sen valmiiksi oikean kokoiseksi. Irrotan vanhan pussin märän paperin avulla ja pyyhin sillä ja toisella märällä paperilla avanteen seudun puhtaaksi, minkä jälkeen kuivaan sekä avanteen ympäristön että itse suolenpätkän kuivalla paperilla. Sen jälkeen laitan tiivistysrenkaan avanteen ympärille, poistan uudesta pussista suojakalvon ja painan pussin avanteen ympärille ihoon ja tiivistysrenkaaseen kiinni. Simppeliä jos niikseen tulee. Eilen ei tullut.

Enää kolme pussin vaihtoa edessä - toivotaan, että koko elämässäni. Maanantaiaamuna en enää pussia vaihda, sillä jo klo 8 makaan leikkaussalissa ja avanteeni suljetaan. Mikäli J-pussini on kelpo yksilö eikä tulehdu kroonisesti, niin kuin pienellä prosentilla käy, elän sen kanssa koko loppuelämäni. Jos elämä J-pussin kanssa muodostuu pysyvästi kovin hankalaksi, se poistetaan, peräaukko ommellaan kiinni ja laitetaan pysyvä ohutsuolen pääteavanne. En tuota ratkaisua toivo, mutta koska olen nyt kohta vuoden verran elänyt avanteen kanssa, tiedän, että onnellisuuteni eikä mikään muukaan asia elämässä ei ole kiinni siitä, mitä kautta kakkani päätyy pönttöön. Pääasia, että päätyy.

Yritän ehtiä vielä päivittää tänne leikkausfiiliksiä ennen koitosta.