perjantai 20. tammikuuta 2017

Ja taas alamäkeä

Eilisen hyvän päivän jälkeen vatsa alkoi illalla yhtäkkiä turvota. Se veti heti mieleni matalaksi. Uni odotutti kauan, kun niin ahdisti. Olen mielestäni jaksanut henkisesti hyvin tämän pitkittyneen sairaalakeikan. Kaikki rankkuus on kuitenkin pikku hiljaa kertynyt taakaksi ja eilisiltainen pömppömaha katkaisi sitten kamelin selän. Hohhoijaa!

Aamu oli vaikea ja kyynelsilminen. Se, että yöuni jäi lyhyeksi, ei tietenkään helpottanut fiilistä. Pikku hiljaa olo hieman parani sekä henkisesti että fyysisesti - kiitos mm. hoitajan, joka pesi hiukseni ihmeellisessä pesumyssyssä ja vaihtoi sänkyni parempaan. Lounaaksi söin yhden pienen juotavan gefilus-jugurtin. Kahden aikaan maailma sitten räjähti: oksensin yhtäkkiä litran! Se on paljon. Se kyllä myös hellitti oloa ainakin hetkellisesti. Nyt katsotaan, jäikö se tähän vai tästäkö se taas alkaa!?!
Tuo oksentaminen siis tapahtui, vaikka suoli on jo eilen alkanut tuottaa tavaraa myös oikeasta päästä. Mutta ilmeisesti suoli ei toimi tarpeeksi tehokkaasti.

Kunpa tietäisin miten ja milloin tämä päättyy!

6 kommenttia:

  1. Voi ystäväni! Tässä meinaa mennä ihan sanattomaksi, kun lukee sun taistelustasi. Vatsan ja suoliston vähäisemmätkin ongelmat ovat toisinaan rampauttavia. Sinun tilannettasi en osaa kuin kuvitella aavistuksenomaisesti parin kurjan sairaalakokemuksen myötä. Ne tulivat nyt niin voimakkaine muistojen syövereistä, että olin oksentaa.
    Olet mielessä päivittäin. Terveisiä ja voimia myös puolisollesi!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onkin turvallista ajatella, että kun teillä on eri aikaan päivä kun meillä, niin on vähän koko ajan joku joka ajattelee. ;)

      Eikös olekin nuo muistojen fyysiset oireet merkillisiä!

      Poista
  2. Rakas ystävä, täällä kyynelsilmin luen kirjoitustasi. Voimia taisteluun! Ajatukset ovat luonasi.

    VastaaPoista
  3. Veera-rakas, sinua muistetaan enemmän kuin arvaatkaan ❤❤❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistamiset todella kantavat vaikeina hetkinä.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)