sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kohti huomisen leikkauksen jälkeistä elämää

Kysyin eilen illalla mieheltä, miltä hänestä mahtaisi tuntua, jos hän vaihtaisi seuraavana aamuna elämänsä viimeisen avannepussin. "Tässäkö tämä nyt oli", arveli mies oletettuja tuntojaan. Oikeaan osui. Tänä aamuna päättyi 11 kuukauden ja 1 viikon pituinen pussinvaihtoarki. Tuntui tosiaan siltä, että "tässäkö tämä nyt oli". Mutta hyvältä se tuntui! Mies ei kyllä oikeasti tiedä pussinvaihdosta muuta kuin sen, että niinä hetkinä hänen on pitänyt pyörittää vessan oven ulkopuolista elämää. Itse toimituksen seuraamiseen hän ei tuntenut kutsumusta. ;) Kiitettävästi hän on kyllä kuunnellut kaikki murheeni ja huoleni avanteeseen ja kaikkeen muuhunkin liittyen, toisinaan osannut kommentoidakin jotain silmiä avaavaa. Kun esimerkiksi keskiviikkona tuskailin, miksi olen niin väsynyt ja miksi elämä tuntuu niin tahmealta, hän kysyi, että onko mielestäni ihme, että sellaista ihmistä väsyttää, joka on viimeisen vuoden aikana käynyt läpi neljä leikkausta ja kahdeksan sytostaattikuuria. Oli pakko myöntää, että ei ole.

Hetken aikaa luulin, että huominen leikkaus olisi viides leikkaus vuoden sisään. Kun tarkistin kalenteria, huomasin, että leikkauskierroksen aloittanut (ehkä vain varmuuden vuoksi tehty) sappileikkaus tehtiin tasan vuosi sitten tänään eli 8.1.2016. Ei siis kuitenkaan viittä leikkausta yhdelle vuodelle, siinähän sitä olisi ollutkin! ;) Paksusuoli poistettiin ja väliaikainen pääteavanne tehtiin sitten 1.2.2016. Maksasta poistettiin syövän etäpesäke 6.6.2016. J-pussi rakennettiin ja ohutsuoleen tehtiin suojaava lenkkiavanne 21.11.2016. Huomenna 9.1.2017 on vihdoin viides ja viimeinen (näin uskon!) leikkaus tähän sairauteen liittyen.

Huomiseen leikkaukseen olen lähdössä suht rauhallisin mielin. Torstaiaamupäivällä takaisin saamani hyvä vire säilyi aika hyvin koko loppuviikon, ja sen seurauksena on touhua ollut niin paljon, ettei leikkausajatuksille ole jäänyt liiemmin sijaa. Leikkaus on silti aina leikkaus, siitä ei pääse mihinkään. Nukutus on aina vähän jännittävää. Tällä kertaa en aio ottaa mitään muistinmenetys-rauhoittavaa ennen leikkausta, niin tiedän mitä tapahtuu aina siihen asti, että nukutusaine lähtee suoneen. Täyspäisenä pystyn itse vielä leikkaussalissa varmistamaan, että anestesialääkäri tietää, ettei minuun saa pumpata liikaa opiaatteja tai muutakaan pahoinvointia aiheuttavaa ja että pahoinvoinnin estolääkitys täytyy olla kunnossa. Tässä leikkauksessahan kivunlievitys on ihan erilaista kuin edellisessä leikkauksessa, joka oli iso leikkaus ja vaati selkäytimeen menevän epiduraalipumpun.

Leikkausta enemmän minua tällä kertaa jännittää leikkauksen jälkeinen arki. Sen on varoitettu voivan olla todella hankalaa. Hankalaksi sen tekee se, että ohutsuoliuloste on aivan löysää, ulostuskertoja saattaa olla alussa todella monta (puhutaan 10-15 kerrasta/vrk), alussa ei oikein tiedä, milloin on vessahätä ja milloin ei, ja pidätyskyky saattaa olla huono, etenkin öisin. Lopun voitte kuvitella. Onneksi kaupunki tarjoaa vaipat ilmaiseksi... Toisilla tilanne paranee kuukaudessa, toisilla puolessa vuodessa. Ehkä vasta parin vuoden kuluttua tietää lopullisen tilanteen. Ymmärrän, että kaikki edellä mainittu kauhistuttaa. Totuuden nimissä on kerrottava, että ajatus tuon kaiken sietämisestä on vaatinut prosessin. Nyt olen valmis kohtaamaan sen kaiken.

Olen menossa leikkaukseen kuitenkin optimistisella mielellä. Kuvittelen, että juuri minun suoleni ei tule olemaan hankalimmasta päästä, päinvastoin. Luulen lisäksi, että minä, joka olen jo lähes tulkoon kokonaan toipunut J-pussileikkauksesta, olen helpommassa asemassa kuin ne, joille ei tehdä suojaavaa avannetta, vaan J-pussi otetaan suoraan käyttöön. Ei kuulosta kaksiselta, jos joutuu kokemaan yhtä aikaa sekä edellisen että tämän leikkauksen aiheuttamat vaivat. Toki avanneongelmilta säästyy siinä tapauksessa. Yritän myös psyykata itseni jotenkin ulkoistamaan kaikki hävettävät pidätysongelmat: En minä vaan tuo J-pussi... ;)

Kohti taistoa siis! Ilmoittelen itsestäni kunhan taas kykenen.

4 kommenttia:

  1. Onnea matkaan! Ja voimaa toipumiseen! Peukut pystyyn, että vointi kohenee nopeasti ja pääset vähillä sivuvaivoilla. Hengessä mukana.

    Pi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkea tuota samaa mitä Pi edellä!

      Olet ajatuksissani ja rukouksissani huomenna.

      -K-

      Poista
  2. Täälläkin muistetaan Veera!

    VastaaPoista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)