perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kiitos kurssista!

Kurssimme täällä Turun Meri-Karinassa, Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen kurssikeskuksessa on yhtä yötä ja aamupäivää vaille ohi. Onpahan ollut kurssi, ihan helmi! Olemme saaneet jonkin verran tietoa syövistä, syöpähoidoista, oman ja lasten psyykkeen kiemuroista sekä terveellisestä ruokavaliosta, mutta ennen kaikkea olemme saaneet puhua ja jakaa omia kokemuksiamme ja tuntemuksiamme sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ymmärtävät mistä me puhumme. Kaikki työntekijät ja luennoitsijat ovat olleet ennenkin paljon tekemisissä syöpää sairastavien ihmisten ja heidän läheisten kanssa ja kaikki me 12 tämän kurssin syöpäläistä ja meidän puolisomme elämme keskenämme niin samanlaista elämäntilannetta, että meistä on ollut toisillemme vertaistukea.

Ei ole yhtään haitannut, ettei täällä ole ollut muita suolistosyöpäläisiä. Suurin osa on rintasyöpää sairastavia. Kokemus vanhempana olemisesta, kun perheessä toinen vanhemmista sairastaa syöpää, on joka tapauksessa samankaltainen. Tällä kurssilla olemme havahtuneet siihen, että vertaistukea ei tarvitse niinkään siihen pelkkään syöpään sairastumiseen vaan sitä tarvitsee nimenomaan kokonaistilanteeseen. Siksi on ollut ihana tunne, kun täällä voi puhua useimmista omaan sairastamiseen ja siihen liittyvän arjen asioista ilman, että täytyy ajatella, ettei asia kosketa muita. On ollut myös ihana kuulla itselle tuttuja asioita toisten suista. On ollut tärkeä saada itkettyä pois johonkin syvälle sisimpään jääneitä patoutuneita itkuja.

Oli äärimmäisen rikastuttavaa kuunnella asiantuntijan, todellisen psykoterapeuttigurun, luentoa siitä, kuinka syöpä on koko perheen sairaus. Hän oli niin viisas ja kokenut nainen, että hänen luennoltaan saadut vinkit ja tiedot sekä tunnepuolen kokemukset kantavat kauan. Onnellisia olkoot kaikki Tyksin alueen syöpään sairastuvat alaikäisten lasten vanhemmat, jotka perheineen pääsevät automaattisesti hänen asiakkaikseen. Kateeksi käy, pakko myöntää.

Ruoka täällä on ollut hyvää ja sitä on ollut paljon. Tiskit on tiskattu ja huoneet on siivottu puolestamme. Ja sitten tulee se paras, mistä en olisi osannut unelmoidakaan sillä tasolla, millä todellisuus on ollut: lastenhoito. Täällä on niin upeasti järjestetty lastenhoito, että lapset ovat aina jääneet riemumielin hoitoon eikä meidän aikuisten ole tarvinnut olla yhtään huolissaan lapsistamme omien luentojemme/keskustelutilaisuuksiemme/sauvakävelyjemme aikana. Lastenhoito oli yksilöllistä ja perheiden toiveet huomioonottavaa.

On kiitollinen olo siitä, että tällaisia kursseja järjestetään ja siitä, että me pääsimme tälle kurssille. Meillä lisääntyi voimavarat tämän kurssin aikana ja saimme lisää eväitä tämän sairauden kanssa selviämiseen arjessa. Tämän kurssin rahoitti RAY ja matkoihin tukea antaa KELA. Kiitos, että sellaisetkin instanssit ovat olemassa!

6 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa! Olen iloinen puolestanne. <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa kyllä erinomaiselta kaikin puolin! Tuo perhekohtaisesti räätälöity lastenhoito on kyllä jo todella iso plussa.
    Onneksi teidät hyväksyttiin kurssille ja onneksi hoidot ajoittui niin, että pääsitte sinne. Mietinkin tuossa lukiessa, että oliko muutkin syöpäsairaat kurssilla 'keskellä sairautta' siinä mielessä, että hoidot oli kesken vai oliko joillakin hoidot jo takana..

    -K-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimmalla osalla hoidot olivat jo takana. Sitten oli muutamia kroonikkoja, eli jotka tietävät etteivät tule koskaan syövästään parantumaan, ja heillä oli jonkinlaiset hoidot menossa. Monella rintasyöpäpotilaalla oli toki hormonihoidot päällä.

      Poista
  3. Kuulostaa ilon palasilta arkeenne ❤ Ihanaa, että pääsitte sinne!
    Kun kohtaa toisen, joka kokee samanlaista arkea taakkoinensa, kuorma todella kevenee ja on helpompi kantaa. Oman lisänsä siihen sitten tuovat läheiset, jotka myötäelävät, tukevat ja auttavat siinä arjessa läsnä.
    Kyynelsilmin muistelen edelleen omaa tukiverkkoamme kaikkinensa, kun sen voimaa mitattiin. En koskaan voi osoittaa tuntemaani kiitollisuutta minkään sanoin, mutta sydän muistaa ikuisesti.
    Mahdollisimman paljon onnellisia päiviä sinne edelleen ja iloa omasta verkostanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Vaikeuksien keskellä on turha yrittää selviytyä yksin. Moni kuitenkin pystyy ja haluaa auttaa, kukin tavallaan.
      Toivottavasti itse osaan joskus myöhemmin nähdä jonkun toisen avuntarpeen ja olla avuksi.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)