Onpas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Ajatuksia olisi ollut mutta ei aikaa kirjoittaa. Ollaan saatu iloita monista etelänystävistä, jotka paluumatkallaan pohjoisesta ovat pysähtyneet luonamme. Kiitos teille kaikille, kun kävitte.
Nyt istun onkologisella saamassa taas sytostaattia. Kohta se on jo tippunut. Aavistuksen on häijy olo ja väsymys painaa silmiä. Tämä viikko taitaa mennä hiljaiselossa.
Sain tänne tänään kunnon saattojoukot, kun päätimme näyttää lapsille, missä äiti oikein saa näitä syöpälääkkeitä. Oli vauhdikkaita saattajia ja nuorimmainen meinasi väsähtää. Lähtivät jo ennen kanyylin laittoa.
Loppuviikon vieraissa oli kaiken muun hyvän lisäksi semmoinenkin hyvä puoli, että en ehtinyt miettiä tätä viikkoa. Eilen illalla alkoi sitten jännittämään. Lueskelin täällä nyt aamulla, mitä sivuoireita viime kerralla oli tullut, ja vähän uuvutti. Mutta eiköhän tästä taas selvitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)