Preoperatiivinen käynti

Olin eilen sairaalassa preoperatiivisella käynnillä eli leikkauksen esikäynnillä. Tapasin ensin hoitajan, joka heti muisti, että me olimme tavanneet ennenkin. Hän otti nimittäin minut vastaan helmikuussa mennessäni paksusuolenpoisto-operaatioon. Oli oikein mukava ja ystävällinen hoitaja ja mikä parasta, hän oli lukenut paperini. Olin toivonut, että saan tavata anestesialääkärin ja sen tapaamisen hän oli järjestänyt. Hän otti heti myös hoitaakseen erään asian, jonka olin unohtanut kysyä kirurgilta tavatessani hänet pari viikkoa sitten.

Anestesialääkäri oli mukava, nauravainen, paljon puhuva slaavilaisnainen. Hän ei tule olemaan minun leikkauksessani mukana, mutta hän lupasi välittää toiveeni Pekka-anestesialääkärille, jonka on kuulemma horoskooppimerkiltään neitsyt ja sen mukaisesti pedantti ja noudattaa täsmällisesti annettuja ohjeita. :D Uskon, että lääkäri lopulta ymmärsi, että ongelmani ydin on leikkauksen jälkeinen valtava pahoinvointi. Hän lupasi, että asialle tehdään jotain. Hän myös kertoi, että tässä leikkauksessa minulle ei laiteta kipupumppua niin kuin helmikuussa, koska sillä ei saada tarpeeksi suurta aluetta puudutetuksi. Tässä käytetään spinaalipuudutetta jollain lisämausteella, jotta saadaan myös peräaukon seutu puudutettua. Kerroin anestesialääkärille, että kirurgi oli sanonut, että en tule olemaan peräaukon seudulta kipeä. Siihen hän totesi vain nauraen, että kirurgihan (mies) ei ole itse synnyttänyt eikä tiedä, mistä kaikkialta sitä voi tulla kipeäksi. Eli nähtäväksi jää! ;)

Anestesialääkärikäynnin jälkeen hoitaja antoi vielä mukaani energiajuomia, jotka minun täytyy juoda leikkausta edeltävänä iltana ja leikkausaamuna. Yäk! Onneksi makuna on tällä kertaa omena. Mustaviinimarjanmakuiset on nimittäin jo nähty. Leikkausta edeltävänä päivänä ruokavalioni tulee olla lientä ja sosetta, mutta, kiitos avanteeni, säästyn Laxoberon-tableteilta ja peräruiskeelta.

Sitten kävelin avannehoitajan luo. Hän selvitti kirurgilta, että mihin uusi avanteeni tulee. Jos kaikki menee hyvin, uusi avanne tulee vanhan paikalle, mutta jos Strömsö peittyykin yhtäkkiä sumuun, niin avanne joudutaan laittamaan vasemmalle puolelle napaa. Vähän vasenkätiseltä vaikuttaa, mutta eiköhän tuokin mene sen kuuden viikon verran, mitä avanne tulee olemaan. Vähän tulee tietysti lisää jälkiä mahaan, mutta vatsani on jo niin viillelty, että yksi viilto lisää ei tunnu missään. Varsinainen leikkaus tehdään saman haavan kautta kuin helmikuussa, eli nykyinen parikymmensenttinen arpi avataan ja laitetaan sitten lopuksi kiinni.

Hoitaja soitti sitten vielä perään iltapäivällä ja kertoi, että kirurgi oli luvannut, että samassa leikkauksessa pääsen eroon peräpukamistani. Se oli se asia, josta olin unohtanut kysyä häneltä. Hieno juttu!

Menen sairaalaan maanantaiaamuna kello 7.30. Leikkaus alkaa kello 8 ja sali on varattu koko päiväksi pelkästään minua varten. Saas nähdä, kuinka kauan leikkailevat ja ompelevat. Varsinaisia räätäleitä. Vähän hirvittää. Mutta eilinen käynti toi paljon paremman fiiliksen leikkauksen suhteen, ja muutenkin tuntuu, että voimavarani ovat vähän lisääntyneet. Se on ehkä auttanut, että on ollut "pakko" keskittyä tiettyjen asioiden tekemiseen tällä viikolla. Annoin itselleni juuri kultapossumerkin siitä hyvästä, että sain lasten vaatekaapit perattua ja siivottua. Nyt sieltä löytää sopivan kokoisia vaatteita muutkin kuin vain minä. Oleellinen asia ensi viikkoa ajatellen. :)