perjantai 2. joulukuuta 2016

Syöpää muillakin

Tässä sairastamisessa ja ah-niin-arvokkaissa vertaistukikontakteissa on se rankka puoli, että kun tutustuu moniin syöpää sairastaviin ihmisiin, niin on hyvin todennäköistä, ettei kaikkien heidän sairastaminen pääty parantumiseen. Lisäksi korviin kantautuu aina välillä uusia syöpätapauksia. Juuri olemme saaneet kuulla muutamasta ikävämmästä syöpätapauksesta. Ne koskettavat syvältä ja ovat paljon ajatuksissa.

Toissailtana kuulin eräästä äidistä, jonka perhetilanne on hyvin samankaltainen kuin meillä ja joka on juuri saanut tietää sairastavansa syöpää. Minä en ajattele niin, että "miten ihmeessä tuo perhe selviää, jos heiltä nyt yhtäkkiä kuolee äiti". En usko nimittäin ollenkaan, että tuo äiti kuolee, vaikka ilmeisesti vakavasta syöpätapauksesta onkin kyse. Valtaosa meidän ikäluokkamme syöpäpotilaista kuitenkin selviytyy ja nekin, jotka eivät selviydy, saavat elää monia vuosia diagnoosin jälkeen. Olen minäkin kuullut niistä tapauksista, joissa kuolema on tullut 3 kuukauden tai jopa parin päivän kuluttua diagnoosista. Ne ovat kuitenkin hyvin harvinaisia tapauksia ja yleensä siinä vaiheessa yleiskunto on jo valmiiksi huono; syöpää vain ei olla löydetty aiemmin. Mutta vaikka uskon, että tuonkin äidin elämä jatkuu syövän jälkeen, niin hirvityksellä ajattelen heidän tulevaa vuottaan, joka tulee olemaan todella rankka!

Miten mielelläni ottaisinkaan syövän pois monelta sairastavalta ja heidän perheiltään. Syöpä on nimittäin todellakin koko perheen sairaus. Ja jotta perhe selviää, niin syövän tulee olla jollain tasolla koko lähipiirin sairaus. Haluan yrittää muistaa ja jaksaa olla toisten sairastuneiden tukena niin paljon kuin oma kuntoni antaa myöden. Juuri nyt en ihmeisiin pysty, mutta toivottavasti sekin aika vielä tulee, että pystyn konkreettisestikin jotenkin auttamaan.

Välillä mietityttää, että entä jos syöpä iskee toistamiseen. Aivan lyyhistyttävä ajatus! Ei sekään ole silti kuolemantuomio, mutta äärimmäisen rankka elämänvaihe se on. Eilen luin erästä naistenlehteä ja siinä oli ensin juttu kaksi kertaa mahasyövän sairastaneesta naisesta ja sitten toisessa jutussa mainittiin ohimennen, kuinka eräs nainen oli selviytynyt yhdestä rintasyövästä ja kahdesta kohdunkaulansyövästä. Eli noitakin tarinoita on. Pidetään kiinni toivosta! <3

2 kommenttia:

  1. Jag tänker på dig ofta och önskar att det går bättre dag för dag. Din och Tuomas starka tro på att det ska gå bra har smittat av sig på mig så stort tack för det! Det är precis som du säger att man träffar många som bevisar att det kan vara gott att leva t.o.m. fastän man får återfall. Och vissa måste acceptera att sjukdomen i bästa fall blir kronisk. Också det kan vara ett alternativ man kan leva med. Jag är tacksam över att ha fått komma i kontakt med er båda.
    Ta den tid du behöver för att bli stark igen! Och hälsa Tuomas från oss här.
    Rose

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hej Rose, vad trevligt att du kommenterade!
      Jag tänker på vår kurs med en väldigt stor tacksamhet. Den höll mig på ytan under de mentalt svåra veckor som jag råkade ha just då.
      Det är just så som du säger att även med en kronisk cancer kan man leva ganska länge ett helt bra liv. Men det kräver förstås att man själv accepterar situationen och inte hela tiden blickar tillbaka till det friska förflutna som ändå inte kommer tillbaka. En tuff och lång process!

      Ha en bra adventstid och hälsa där hemma du med! ❤️

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)