maanantai 21. marraskuuta 2016

Leikkaus on käsillä

Leikkaus on lähellä. Kahden tunnin päästä olen kovasti jo toisten armoilla. Takana on lyhyt mutta yllättävän sikeästi ja hyvin nukuttu yö. Pituutta sillä ei ollut kuin 5,5 tuntia. Mutta tänään saa taas nukkua. Mitään muuta ei välttämättä oikein ehdikään.

Jouduin heräämään näin tolkuttoman aikaisin, koska sain määräyksen juoda purkillisen energiajuomaa niin, että purkki on tyhjä klo 6.15. Sitä ei jostain syystä saa kulauttaa kerralla menemään vaan puolen tunnin kuluessa. Tässä sitä nyt lipitetään. Jo eilen illalla purkkeja piti juoda kaksi, join melkein. Tuo on nimittäin pahaa, todella pahaa. Äckligt, niin kuin 3-vuotiaskin totesi kun katsoi vääntynyttä naamaani eilen illalla, kun siemailin juotavaa häntä nukuttaessani. Viime kerralla makuna oli mustaviinimarja ja oli selvä, että se ei enää toistu. Nyt makuna on omena, mutta saan ihan samanlaisia inhonväristyksiä. Juomien tarkoitus on huolehtia, ettei energiatasoni laske liian matalalle leikkauksen aikana.

No mitä kahden tunnin päästä meneillään olevassa leikkauksessa sitten tehdään? Olen pariin otteeseen yrittänyt etsiä netistä kuvia eri lopputulosvaiheista, mutta yllättävän huono on ollut tarjonta.
Normaalissa suolistossahan mahalaukusta lähtee keskimäärin 7-metrinen ohutsuoli, jonka jälkeen tulee noin 1,5-metrinen paksusuoli, joka taas päätyy noin 20-senttiseen peräsuoleen ja vihdoin peräaukkoon. Minulta on helmikuun ensimmäinen päivä poistettu koko paksusuoli ja ohutsuoli on jätetty erilleen peräsuolesta. Peräsuoli on siitä asti killunut siellä toimettomana. Ohutsuolen pää on tähän päivään asti tullut ulos napani oikealta puolelta.

Tänään helmikuussa umpeen ommeltu noin 20 sentin mittainen haava aukaistaan ja varsinaisesti leikkaus tehdään sitä kautta. Ohutsuolen pää irrotetaan vatsanpeitteistäni ja plumpsautetaan takaisin vatsan sisälle. Sitten tuosta ohutsuolen päästä muotoillaan J-kirjaimen muotoinen säiliö, jonka seinät ommellaan yhteen ja ilmeisesti avataan keskeltä. J-kirjaimen alimpaan kohtaan tehdään reikä, joka liitetään peräaukkoni sulkijalihasten yläpuolelle. Tuota muodostelmaa kutsutaan J-pussiksi (ruotsiksi bäckenreservoar, englanniksi J-pouch). Siellä ei ole siis mitään ylimääräistä, ainoastaan minun omaa suoltani.

Jotta nuo J-pussirakennelman liitokset saavat rauhassa parantua ilman että uloste virtaa siitä koko ajan ohitse (tulehduttaen ne mahdollisesti), niin yksi ohutsuolen mutkista nostetaan vatsanpeitteiden päälle joko samasta reiästä kuin nykyinen avanteeni, tai jos se ei onnistu, niin napani vasemmalta puolelta. Tuo suolenmutka avataan ja ommellaan kiinni ihooni. Saan siis lenkkiavanteen kun nykyinen on pääteavanne. Avanteen hoitoon ei tule oleellisia muutoksia, näin minulle luvattiin.

Nyt kello on sen verran, että on kiirehdittävä suihkuun ja sitten puettava neljä kappaletta lapsosia (toivottavasti mies hoitaa itsensä) ja sitten lähdemme kohti sairaalaan. Muut menevät sitten samalla reissulla töihin/kouluun/dagikseen.

Rukoilen, että leikkaus menee hyvin ilman mitään komplikaatioita. Että myöhään iltapäivällä saan taas herätä. Ilmoitan itsestäni kunhan taas jaksan. Mieheltä saa kysellä vointiani, jos huolettaa. Ennen kello kolmea hänkään ei tiedä yhtään mitään.

4 kommenttia:

  1. Olipa mukava, kun kirjoittelit vielä ennen leikkausta.
    Oikein, oikein paljon tsemppiä leikkaukseen ja voimia toipumiseen!

    Koettelemus on iso, mutta siitä selviää ja ainakin itse olen tyytyväinen J-pussiini, vaikka kaikki arjessa ei olekaan aina ongelmatonta, mutta toivon silti, että en joutuisi koskaan luopumaan J-pussistani. Toivon, että pystyt saavuttamaan 'samanlaisen' tyytyväisyyden J-pussin kanssa ja koet ettei leikkauskoettelemus ollut turha.

    Pirke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Nyt jo toipumisen alussa. Epätodellisen hyvältä tuntuu nyt. Huomenna varmaan iskee kipu ja pahoinvointikin...

      Poista
  2. Hienoa, että leikkaus on ilmeisen onnellisesti ohi.

    Toivon todella, että kivun- ja pahoinvoinnin hoito on asianmukaista ja ettei niistä tarvitse kärsiä, koska nykypäivänä hoitomahdollisuuksia on, jos niitä vain halutaan käyttää. Itselleni kivusta (tai sen hoitamattomuudesta sairaalassa) on jäänyt kurja peikko.

    Pirke

    VastaaPoista
  3. Uskoin tällä kertaa, että mahdollisuuksia kivun- ja pahoinvoinnin lievittämiseen löytyy, vaadin saada minulle sopivaa hoitoa ja olen saanut sitä. :)

    VastaaPoista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)