perjantai 25. marraskuuta 2016

Mustavalkoinen perjantai

Mullekin meinasi tulla Black Friday, vaikka ei onneksi tarvitse olla yhdessäkään kaupparyysiksessä eikä nettikauppailukaan tunnu nyt tärkeältä. Mutta mustalta tuntui. Yö oli niiiiiin huono. En tiedä, miksi uni ei illalla tullut eikä pysynyt yllä sitten kun tuli. Kun aamu tuli, olin ihan varma, etten jaksa muuta kuin synkistellä koko päivän. Mutta nämä mukavat hoitajat, lääkärit ja huonekaveri käänsivät kuitenkin päivän nopeasti valoisammaksi. Näyttää tulevan ihan hyvä perjantai: White Friday, Light Friday. Ei kuitenkaan Good Friday, pitkäperjantai.

Lääkäri on ollut täällä niin ansiokkaan aikaisin aina kierrolla ettei voi muuta kuin kiitellä. Hän lupasi heti, että dreenin saa ottaa pois. Niinpä sitten aamupäivällä, kun viimeisestä Klexanesta eli verenohennuspistoksesta oli kulunut tarvittavat 12 h, tuli tuttu hoitaja opiskelijan kanssa vetelemään piuhoja pois. On muuten mukava, kun hoitajana on välillä ihminen, joka on muutenkin tuttu. Ensin otetttin dreeni pois. Iljetti. Sitten kädestä kanyyli pois. Selästä epiduraalipiuha pois ja viimeiseksi jonkun ajan kuluttua virtsakatetri pois, kunhan ensin oli saatu virtsanäyte. Se olikin tärkeä saada: pikatesti näytti nimittäin heti punaista ja nyt näyte on labrassa. Antibioottikuuri tulossa. Toivottavasti ei suoneen. Tästä juuri saavutetusta vapaudesta en haluaisi ihan heti luopua.

Kaiken tämän valkeuden kruunasi lämmin suihku. Vesi lorisi ja minä nautin. Edellisestä suihkutuskerrasta olikin yli 4 vrk. Tällaisia me länsimaalaiset tänä päivänä olemme. Se on kyllä luksusta, että sillä aikaa kun itse on suihkussa, jotkut toiset vaihtavat puhtaat lakanat. :) Täytyy nähdä tämän sairaala-arjen hyvät puolet; ei täällä kokonaisuudessaan niin mukavaa kuitenkaan ole.

Kyselin taas tänään lääkäriltä lisää asioita. On tosi mukava, kun lääkärin näkee joka päivä, niin ei tarvitse muistaa kaikkia kysymyksiä kerralla. Kysyin J-pussin tarkempaa kokoa ja sijaintia. J on muodostettu kääntämällä noin 12 cm suolta ylöspäin. Sen kokoinen tuo "pussi" siis on. Ja J-pussi on tosiaan suoraan kiinni peräaukossa. Ilmeisesti sulkijalihakset ovat siis siinä ihan aukon hollilla.

Tänään en vielä pääse kotiin, mutta lähipäivinä kyllä. Näin lääkäri lupasi.

2 kommenttia:

  1. Kylläpä siellä sairaalassa kuulostaa olevan vilkasta! Jatkuvasti tapahtuu jotain ja lisäksi vielä olet päivitellyt blogia. Jos jaksat ottaa sairaalan palvelukset iloina ja nautintoina, olet kyllä selvästi paranemaan päin :)
    Muistathan sinä levätäkin? Se on tärkeää, että puolustusjärjestelmäsi jaksaa taistella kaikki sinne kuulumattomat bakteerit vähemmistöön, antibiootin apuna.
    Parempaa tätä yötä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sairaalaelämä on jotenkin kaksipiippuista: toisaalta täällä ei tapahdu mitään, mutta toisaalta on tosi vilkasta. Vähän väliä jotain pientä. Se aiheuttaa sen, että esim päiväunien nukkuminen on vähän hankalaa. Juuri kun on nukahtanut, aukeaa ovi tai käytävässä joku rämähtää. Mutta oon yrittänyt levätä. Ja sitten kuitenkin kuntouttaa itseäni.
      Pidän mielessäni tuon levon tärkeyden, kiitos muistutuksesta.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)