Tulipas taas pitkä bloggaustauko. Kaikki on ennallaan. Valitettavasti väsymyskin. Mutta on ollut onneksi hyviäkin hetkiä. Viime viikolla oli paljon soittojuttuja, ja viulua soittaessahan syöpää tai muitakaan vaivoja ei ole. No joo, vähän oli liioiteltua, koska sen verran tuli soitettua, että se totta totisesti jo tuntui selässä ja käsissä. Mutta väsymys ei soittaessa tunnu muuta kuin keskittymiskyvyn herpaantumisena toisinaan.
Postimönkkäri (koska talviaika...) on tuonut meille päin ahkerasti kirjeitä lähiaikoina. Pari viikkoa sitten sain, tiedättekö, ihan oikean kirjeen. Sellaisen ruutupaperille lyijykynällä kirjoitetun. Kiitos vaan lähettäjälle, toivottavasti nähdään reilun viikon päästä. Mutta eilen vasta olikin oikea postipäivä: neljä kirjettä! Kela ilmoitti, että koska meidän kaksi lasta aloitti reilut kaksi viikkoa sitten päivähoidon, niin kotihoidontuki on lopetettu, mutta he ovat päättäneet luopua noin 30 euron liikamaksun takaisinperinnästä. Kiitos!:) Sosiaalitoimisto ilmoitti virallisesti, että kahdelle nuorimmalle lapsellemme on myönnetty tukiperhe. Jäi mietityttämään, missä kahta vanhempaa lasta koskeva päätös on?!
Kolmas kirje toi kyyneleet silmiin. Voi että tässä maailmassa on ihania, ajattelevaisia ihmisiä! Eräs työkaverini lähetti minulle nimittäin joulukalenterin, sellaisen ainoan oikean partiolaisten adventtikalenterin, jossa kuvat jatkuvat. Tiesi, että se kuuluu minun joulunodotukseeni. Kiitos!<3 Luulen, että kalenteri olisi jäänyt tänä vuonna hankkimatta. Syy siihen löytyy siitä neljännestä kirjeestä.
Neljäs kirje tuli keskussairaalasta ja kirjeen paksuudesta arvasin, että nyt tuli leikkauskutsu. Päivämäärät yllättivät, mutta en ole oikein osannut päättää, että positiivisestiko vai negatiivisesti. Oli miten oli, niin kahden viikon päästä olen jo toipumisen alussa. J-pussileikkaukseni tehdään nimittäin jo maanantaina 21.11. Ensi viikon tiistaina käyn esikäynnillä sairaalassa, jolloin tapaan ainakin sairaanhoitajan mutta toivottavasti myös anestesialääkärin, niin kuin olen toivonut. Avannehoitajankin haluan tavata ennen leikkausta. Tuleehan tuo nopeasti. Nyt ei sopisi olla väsynyt vaan yrittää jaksaa valmistautua kaikilla eri tavoin leikkaukseen ja sen jälkeiseen toipilasaikaan.
Voimia tuohon kaikkeen edessä olevaan!! Hienoa, kun on päivämäärä tiedossa.
VastaaPoistaMeillä kävi äsken poika ovella myymässä partiolaisten kalenteria. Ostin tietysti, itselleni. ;)
-sisko-
Kiitos! Vähän tuli nopeasti tuo leikkaus, mutta ehkä parempi niin.
PoistaPartiolaisten kalenteri on kyllä se "ainoa oikea", vaikka en koskaan itse partiolainen ole ollutkaan.
Kirjeitä on aina kiva saada! Minkälainen J-pussi on verrattuna nykyiseen avanteeseen? Voimia tulevaan leikkaukseen!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaYritän saada tällä viikolla vielä tehtyä postauksen, jossa selitän tuon J-pussin kunnolla.
Voihan partiolaisten kalenteri. Olin ostamassa sellaista kälyni lapsilta, mutta unohtui. Saapa nähdä löytyykö täältä mitään vastaavaa.
VastaaPoistaOlet mielessäni usein. Voimia tulevaan leikkauksen jälkeiseen toipumiseen ja koko tähän uuteen elämänvaiheeseen hoitojen päätyttyä. Voin kuvitella, että se on kovin erilainen menneeseen verrattuna. Sairaus on kanssasi varmasti aina. Voimaantuminen ottaa aikaa. Ja vaikka olet sama ihminen kuin ennen sairauden toteamista, olet kokenut niin paljon, että sinussa on taatusti paljon aivan uutta ihmistä. Olen iloinen, että olen saanut kulkea mukana kokemuksissasi ja ajatuksissasi. Koen, että tunnen sinussa myös sitä uutta ihmistä, jota en ole pitkään aikaan tavannut silmästä silmään.
Lämpimät terveiset täältä kymmenen tunnin aikaeron päästä. Meistä tuntuu täällä ihan hyvältä.
Kiitos Oudes! Postauksistasi päättelinkin, että teillä menee ihan hyvin. Luulen, että te solahdatte sinne kuin kalat veteen. Tottakai haasteitakin tulee varmasti.
PoistaVoi kun joku vielä ehtisi lähettämään teille kalenterin!
Olet oikeassa, että minussa on paljon uutta ihmistä, vaikka pääosin olenkin se sama vanha. Kyllä tämmöinen sairastaminen väkisinkin muokkaa ihmistä.