perjantai 18. marraskuuta 2016

Veren vasta-aineista ongelmia

No niin, taas kävi miten kävi. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tämä viikonloppu. Tätä oli suunniteltu kauan. Tiesimme, että lapset olisivat tukiperheissään. Tiesimme, että leikkaus on lähellä ja sitten toipilaana ei jaksa reissata. Päätimme siksi lähteä tänä viikonloppuna kahdestaan reissuun. Reissullamme oli kaksi päämäärää, molemmat oikein odotettuja, ajomatkaa useampi tunti. Toinen vierailukohde peruuntui jo aiemmin tällä viikolla meistä riippumattomista syistä. Jäljellä olevassa vierailukohteessa oli tiedossa vertaistukea ja olimme jo kauan toivoneet pääsevämme heille kylään. Mummulakin tuli sopivasti matkan varrelle.

Mummun luona kahvitellessamme soi puhelin ja onneksi kaivoin puhelimen esille. Soitto tuli keskussairaalasta. Olin juuri ennen reissuun lähtöä käynyt sairaalan laboratoriossa jättämässä verinäytteen nk. x-koetta varten, joka täytyy tehdä ennen verensiirtoa. Isossa leikkauksessa varaudutaan aina myös verensiirtoon, vaikka harvoin niitä joudutaan tekemään. Tuolla 200 kilometrin päässä kotoa sain siis puhelun sairaalasta: pitäisi tulla uuteen verikokeeseen. Tilanne oli se, että verestäni oli löytynyt vasta-aineita, joiden takia vereni pitäisi analysoida Helsingissä ja sieltä saada sitten oikeanlaista verta minulle. Ei kauheasti hymyilyttänyt tuo tilanne, vaikka tämän vuoden aikana olenkin tottunut nopeisiin käänteisiin.

Yritin heti ehdottaa, että voisin käydä lähimmässä sairaalassa antamassa näytteen. Ystävällinen oman sairaalamme koordinaattori selvitti asiaa, mutta ongelmaksi muodostui näytteiden pikainen toimittaminen Helsinkiin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi palata kotisairaalaan huomiseen klo 15 mennessä, jotta verinäyte ehtii klo 18 lähtevään lentokoneeseen. Sunnuntaina toimittavat sitten oikeanlaista verta Helsingistä. Koordinaattori lisäsi vielä, että on tärkeää saada oikeanlaista verta, sillä vääränlaisen veren antaminen voisi olla kohtalokasta... Kylmät väreet vain meni. Olin heti valmis lähtemään kotiin päin.

Jäi siis vierailut ja vertaistukitapaamiset tältä erää kokonaan. Käänsimme auton nokan kohti kotia ja pysähdyimme matkan varrelle hotelliin yöksi. Pientä lohtua saan siitä, että huomenna tässä kaupungissa järjestetään joulumarkkinat. Toivotaan nyt, että pääsemme käymään edes siellä ennen kotimatkaa.

5 kommenttia:

  1. No voih. Kylläpä teitä riepotellaan.

    Ajattelin tänään sinua sisukas ystäväni. Sain kuulla, että ystäväperheemme isä on juuri saanut tietää sairastavansa syöpää (en tiedä, mitä kun kuulin sen vain englanniksi) ja odottaa leikkaukseen pääsyä sairaalassa. Minusta tuntuu, että minun on helpompi olla heidän rinnallaan, kun olen saanut lukea sinun kokemuksistasi. Kiitos jälleen, että olet jakanut niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riepottelun saa tämän sairastelun kaupan päälle.;)

      No onpas ikävää tuo ystäväpiirissänne ilmennyt uusi syöpä. Voimia hänelle ja perheelleen kaikkiin hoitoihin! Yrittäkää jaksaa olla heidän tukenaan sekä henkisesti että myös joskus konkreettisestikin.

      Poista
    2. Tuo konkretia onkin ollut nyt mielessä, kun välimatka ei ole esteenä/hidasteena.

      Poista
  2. Kylläpäs teille järjestyi mutkia. Toivottavasti pääsitte joulumarkkinoilla piipahtamaan. Mukava kumminkin, että pääsitte kahdestaan hengähtämään ja ehditte mummulle kahvittelemaan.

    Enkeleitä huomiseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! <3
      Pääsimme joulumarkkinoille ja muutenkin oli oikein mukavaa olla kahdestaan, vaikka suunnitelmat kovasti muuttuivatkin.

      Poista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)