sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hankalan avanteen kanssa KOTIIN

Jes jes jes! Pääsen iltapäivällä kotiin! :) Juuri sain lääkäriltä kotiinlähtöluvan. Sitä ennen pelkäsin jo, että jökötän täällä hamaan tulevaisuuteen asti. Avanne on nimittäin t o d e l l a hankala ja iho sen vierestä tulehtunut, mistä syystä hoitaja sanoi, että voi olla parempi, että jään vielä tänne pariksi päiväksi. Mielestäni ei ole. Parempi on mennä kotiin ja kouluttaa miehestä henkilökohtainen avannehoitaja. Tätä puoltaa sekin, että varsinainen avannehoitaja ei ole töissä huomenna. Tiistaihin astiko täällä olisin? Tänään aamuvuorossa olevat hoitajat ovat kyllä olleet kiitettävän halukkaita auttamaan avanteenhoidon kanssa ja heillä on selvästi ollut rutiiniakin ja sen myötä osaamista asiasta.

Jos kakkajutut iljettää, niin älä lue tätä. Mutta kirjaan näitä avannehankaluuksia nyt ylös, jotta en unohda näitä ja osaan myöhemmin olla kiitollinen, että elämä on muuttunut helpommaksi.

  1. Avanne on matala. (Lenkkiavanteet eivät voi olla korkeita.) Tämä johtaa siihen, että uloste valuu suoraan avanteen viereen. Pussi ei voi olla kiinni suoraan avanteessa - etenkään nyt, kun siinä on vielä tikkejäkin. Avanteen vierusiho pitäisi pystyä siis tiivistämään muulla keinoin, joko tiivisterenkaalla tai tiivistepastaksi kutsutulla mönjällä. Nämä kuten pussikin pysyvät verrattain huonosti kiinni kostealla tai tulehtuneella iholla. Kierre on valmis. 
  2. (Tämä korostaa tuota ensimmäistä ongelmaa). Uloste on löysää. Ihan lirua. Ja sitä tulee paljon. Jos ajattelee että muuttaa normaali-ihmisen pökäleet liejuksi, niin tuleehan siitä aika paljon. Ja kun siihen vielä lisää sen kaiken nesteen, joka pökäleistä on imeytynyt pois paksusuolessa, niin määrä on entisestään suurempi. Sitten kun sitä lirua prutkuaa suolesta vähän väliä pussin vaihdon yhteydessä, niin on äärettömän vaikea saada avanteenvierusiho puhtaaksi ja kuivaksi niin, että pussi pysyisi paikoillaan.
  3. Pussi fuskaa, koska en ole saanut sitä tiiviisti ihoon kiinni. Ulostetta pääsee siis ihon ja pussin väliin. Tänä aamuna se oli löytänyt tiensä (tuommoinen liruhan löytää!) ihan pussin ulkoreunalle asti ja poiskin sieltä. Tuli kiire vaihtaa pussi. Lisäksi tuo ulospääsytie oli kohti haavaa. Nyt ei voi ihan heti siirtyä pois vesitiiviistä haavasuojuksistakaan, jos vaarana on se, että haavaan pääsee ulostetta. Siinä sitä oltaisiinkin infektion kanssa! Mutta ei sekään haavan paranemista varmaankaan nopeuta, ettei se saa oikein ilmakylpyjä. Voi voi.
Eli kotona näyttää aika menevän hyvin pitkälti itsestäni huolehtimiseen. Kärsivällistä mieltä toivon siihen saavani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)