tiistai 6. syyskuuta 2016

Tehotonta odottelua

Tympii. Väsyttää. Heräsin lyhyen yön jälkeen klo 6.15, jotta ehdin labraan klo 6.45. Olin jo muutamaa minuuttia ennen jonottamassa raikkaassa, pakokaasuisessa Helsingin aamussa labran aukeamista. Edelläni oli noin 15 muuta. Eilinen ystävällinen labrahoitaja käski minun tänä aamuna ottaa päivystysvuoronumerolapun. Ongelma oli tänä aamuna vain se, ettei lippuautomaatissa ollut vaihtoehtoa "päivystys" eikä aulaemäntää näkynyt missään. Otin sitten virtsanäytelapun ja pääsin nopeasti sisään. Labrahoitaja oli silminnähden nyreissään valinnastani ja räyhäsi aikansa. Imi kuitenkin veret ja lauhtuikin siinä kahdeksan putken aikana. Tunsin itseni kurjaksi ja kelvottomaksi. Syöpäsairaaksikin. Verinäytteen ottaminen on nimittäin alkanut sattumaan sytostaattien kovettamien suonten myötä.

Pääsin seitsemältä takaisin hotellille ja aamupalalle. Osan söin paikan päällä, osan otin mukaani. Oli uuden hotellin miellyttävä, maistuva aamupala. Sitten kiiruhdin puoleksi kahdeksaksi Kolmiosairaalaan. Kiiruhdin vain kuullakseni, että klo 8.15 pitäisi mennä röntgeniin ja että hoitaja saattaa tulla jututtamaan ennen sitä. Voi hyvä jysäys! Kerroin että löydän itse röntgenosastolle enkä tarvitse saattajaa. Hyvin löysinkin. Sain röntgenosastolta ohjeeksi odottaa toisen kerroksen mustalla penkillä. Hassua saada tuommoinen musta penkki -koodi. Se oli erityisen hassua siksi, että tuolta mustalta penkiltä näin saman vihreän sohvan, jolla toissa keväänä istuimme vuorotellen sisarusteni ja isäni kanssa ja huolestuneina odotimme pääsyä piipahtamaan äitimme luona sydänkirurgian teho-osastolla. Siitä vihreästä sohvasta muodostui käsite.

Suht pian minulle tultiin kertomaan tuolle mustalle sohvalle, että joudutaan vielä vähän odottelemaan veriarvojeni valmistumista. Puoli tuntia myöhässä pääsin sitten kuvaukseen. Kuvaus sinänsä hoitui oikein sutjakkaasti. Kävelin takaisin päiväosastolle, jolta aamuni aloitin. Sain kuulla, että lääkäri aloittaa kierron kymmenen aikaan. Ensin hän kiertää vuodeosaston ja tulee sitten tänne päiväosastolle. Syvä huokaus! Lisäksi hoitaja kertoi, että lääkäri saattaa katsoa jo nyt kuviani, mutta varsinaisesti niistä valmistuu lausunto vasta torstaina, minkä jälkeen minulle soitetaan. Ihan vain vähäsen tulee mieleen, että onkohan tämä koko reissu yhteiskunnan resurssien tuhlausta. Täytyy vain entistä enemmän ajatella, että tämä on lomareissu, jonka sivujuonteena käyn kuluttamassa yhden aamupäivän sairaalassa. Ja kyllä tätä reissua puoltaa yksi lääketieteellinenkin asia: Kuvantamislaitteet tai -ohjelmat tai joku muu on meidän kotisairaalassa ja täällä Hyksissä erit, niin että meillä otetut kuvat eivät näy kunnolla täällä Hyksissä. Jotenkin uskomaton asia, mutta niin se vain on ja siksi on hyvä, että olen käynyt kuvauttamassa sisäisen kauneuteni nyt näillä helsinkiläisillä laitteilla, jotta kirurgi näkee mahdollisimman hyvin kaikki mahdolliset ylimääräisyydet. Itse laite oli kyllä samannäköinen Siemens kuin siellä meilläkin päin.

Jotta koko päivä ei menisi väsyttäessä ja tympiessä (koska väsyttää), niin ajattelin käydä nyt pyytämässä itselleni petipaikan. Jätin hotelliinkin itselleni option mennä takaisin huoneeseeni päiväunille ennen kahtatoista, mutta nyt näyttää siltä, että tässä odotellessa aika vierähtää niin pitkälle, ettei sinne ole enää asiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)