keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Viimeistä viedään

Eilen aamulla aloitin viimeisen eli kahdeksannen sytostaattikuurini. Se olisi pitänyt aloittaa jo maanantai-iltana, mutta ystävän rotinat tuona iltana virkisti vissiin päätä sen verran, että muistin kapesitabiinit vasta umpiväsyneenä sängyssä. Tuossa vaiheessa edellisestä syömisestä oli kulunut jo niin kauan aikaa, että kapesitabiinien ottaminen olisi vaatinut myös yöpalan syömistä, joten päätin suosiolla siirtää aloituksen aamuun.

Nyt syön siis tabletteja kaksi viikkoa ja sitten sytostaattikuurit on kuurittu loppuun. Koska puolitoista kuukautta sitten otetut ct-kuvat olivat puhtaat, niin syöpähoidot päättyvät. Syöpä on ainakin tältä erää poissa. En kuitenkaan tunne vähimässäkään määrin, että olisi juhlan paikka, ei ainakaan suurten hurraahuutojen ja ilotulitusten aika. Lasten kanssa voidaan toki kahden viikon päästä syödä ylimääräiset jätskiannokset sen kunniaksi, että syöpälääkkeet on nyt saatu ja syöty loppuun.

Lööpeistä saa toisinaan lukea, että joku on selättänyt syövän. En minä ainakaan ole omaa syöpääni selättänyt! Ei minulla ole osaa eikä arpaa paranemisessani kuin sen verran, että olen tunnollisesti ottanut minulle määrätyt lääkkeet. En usko edes siihen, että positiivinen asenne vaikuttaisi paranemiseen. Kyllä negatiivisetkin ihmiset paranevat syövistä. Lääketieteen ja lääkäreiden tieto-taidon avulla minut on saatu parannettua ja niihin tarvittu viisaus on taas peräisin Jumalalta. Olen paranemisestani nöyrän kiitollinen.

On kuitenkin kai vielä liian aikaista puhua syövästäni pelkästään menneessä aikamuodossa. Syöpäseurannat jatkuvat. Ensimmäiset verikokeet ja lääkärikäynti on tammikuun alussa. En itse nähnyt järkeväksi, että tuossa vaiheessa taas kuvattaisiin. Olen saanut säteilyä niin paljon, etten enää viitsi mennä kuvattavaksi vain "varmuuden vuoksi". Maaliskuulle odottelen sitten kutsua pet-kuvaukseen Tampereelle. Oletettavasti tuon jälkeen seuraava kuvaus on ensi syksynä, jos pet-kuvat ovat puhtaat.

Nyt paperini on taas lähetetty kirurgiselle puolelle. Toivon sieltä kutsua mahdollisimman pian ensin lääkärin konsultaation ja sitten leikkaukseen. On vähän sellainen olo kuin odottelisi varmaa kidutustuomiota. Kun leikkaus karseine ensimmäisine toipumispäivineen on joka tapauksessa tulossa, niin tulisi nyt pian, että olisi sitten myös ohi!

Matalasuhdanteinen elo jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)