Kuuluu hyvää ja vähemmän hyvää riippuen siitä mitä osa-aluetta tarkastelen. Suoli on hyvä. Luulen jopa, että harvinaisen hyvä näin pian leikkauksien jälkeen. Pidätysongelmia ei juurikaan ole ja vessassa ei todellakaan tarvitse käydä usein. Haavojen parantuminen sekä ulkoisesti että ihon alla on sujunut mielestäni hyvin. Välillä hirvitti, että tulehtuuko entisen avanteen kohta, johon on muodostumassa pieni kuoppa, mutta ehkä siltäkin vaivalta vältyn.
Pärjään siis hyvin oman fysiikkani kanssa. Sitten on tämä kaikki muu: oma pääni ja koko tämä show täällä kotona. Etenkin tämän kotityö-lapsi-rumban kanssa jaksaminen on koetuksella. Pitäisi osata nukkua enemmän, niin saattaisi olla helpompaa. Onneksi aina välillä muistan kiitollisuuden fyysisestä vähävaivaisuudesta, niin hetkellisesti menee pääkin ojennukseen. En saisi edelleenkään unohtaa, että jossakin on ilo. Yritän keksiä virkistäviä "kuntoutustapoja" itselleni, jotta ilo säilyisi.
Eilen sain kirjeen Tyksistä, jossa on selvitelty syöpäni perinnöllisyyttä. Tutkimuksessa ei ollut havaittu mitään merkitykselliseksi tulkittavia geenimuutoksia eli perinnöllistä syöpäalttiutta. Pidän tätä hyvänä uutisena. Muussa tapauksessa olisi alkanu uusi huoli sisarusteni ja etenkin lastemme puolesta. Kirjeessä mainittiin, että varhainen sairastumisikäni selittyy mahdollisesti Colitis ulcerosaan liittyvällä syöpäalttiudella. Aivan niin kuin olin itsekin ajatellut. Miksi syöpä kehittyi minun kohdallani yhtäkkiä niin nopeasti ja aggressiivisesti, jää varmasti ikuiseksi mysteeriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)