sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Syöpäpäivän aiheuttamia ajatuksia

En eilen oikein tiennyt, miksi syöpäpäivää "vietetään". En tiedä edelleenkään, mutta ehkä yksi syy voisi olla se, että ajattelemme ja muistamme kaikkia syöpää sairastavia ja heidän läheisiään. Minulle on sairastamiseni myötä muodostunut joitain läheisiä ihmissuhteita, ystävyyttä, toisien syöpää sairastavien kanssa. Lisäksi on useita hyviä tuttavuuksia, joiden arkielämästä en tiedä paljoakaan, mutta olen jakanut heidän syvimpiä tuntojaan. Vertaistuki on ihmeellistä.

Eilen illalla mietin monia ihmisiä.
Ennen kaikkea mietin sinua, joka juuri nyt pelkäät, että syöpäsi on uusiutunut. Niin pahalta tuntuu sinun ja läheistesi puolesta ja sydämestäni toivon, että hälytys olisi väärä.
Mietin sinua viime kesän kurssikaveri - tai oikeastaan enää vain sinun perhettäsi; syöpä vei sinusta voiton ja nukuit pois viime viikolla. Ajattelen miestäsi ja pellavapäistä poikaasi lämmöllä ja myötätunnolla. Toivon heille voimia kaiken surun keskellä.
Mietin sinua, jolla sytostaattihoidot ovat kesken ja sinua, joka olet juuri aloittanut sädehoidon. Molemmilla teillä on pieniä lapsia eikä sairastaminen oikein millään mahtuisi siihen kuvioon. Mutta te taistelette elämässä eteenpäin pienin askelin kerrallaan. Voimia siihen!
Mietin sinua, jolla on juuri taas kokeiltu uutta sytostaattia siinä toivossa, että sairautesi saataisiin pysähtymään ja kenties parannettua, ja puolisoasi, joka on juuri käynyt läpi oman taistelunsa syövästä. Toivon, että saisitte säilyttää elämänilonne kaikesta elämän raskaudesta huolimatta ja että terveenoloisia päiviä olisi jäljellä vielä silmänkantamattomiin. Kiitän myös teitä siitä tuesta, mitä olette jaksaneet meillekin jakaa.
Mietin sinua, jolla syöpä on aivoissa ja on vienyt sinut elämän rajalle jo pari kertaa. Vain Luoja yksin tietää, miten kaikki päättyy. Perheesi on usein mielessäni. Toivon voimia ja rohkeutta teille kaikille.
Mietin sinua, joka sait syöpäsi vanhalla iällä. Ihailen taistelutahtoasi ja halua edelleen ottaa hoitoja vastaan sekä puolisosi oppimishalua siinä, miten pystyisi tukemaan sinua parhaiten.
Mietin sinua, jolla ensimmäiset syöpähoidot poikivat toisen syövän ja olet käynyt läpi hyvin rankat hoidot. Avoimuutesi sairauksistasi on laajentanut monen maailmankuvaa ja auttanut monia - myös minua.
Mietin sinua, joka elät positiivisella asenteella, vaikka rintasyöpäsi on krooninen. Kuinkahan paljon sinulle annetaan vielä elinvuosia? Voimia sinulle kestää kaikki hoidot!
Mietin sinua ja sinua ja sinua - teitä on monta - jonka kohdalla näyttää, että syöpä kävi pelästyttämässä ja opettamassa. Nauttikaa terveistä päivistä ja yrittäkää olla pelkäämättä taudin uusiutumista - tämän sanon yhtä lailla itselleni.
Mietin sinua, joka olet selviytynyt jo kolmesta syövästä. Tunnen jollain tavoin, että olet esikuvani ja supersankarini: jos sinä ja perheesi olette selvinneet, niin mekin selviämme. Samalla tiedän, ettei elämäsi mitään supersankariutta ole, vaan olet vain elänyt läpi ne vaiheet, joille ei annettu vaihtoehtoja. Aivan niin kuin me kaikki muutkin.

4 kommenttia:

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)