Tänään vietetään maailman syöpäpäivää. Luin siitä sattumalta tänä aamuna. En tiedä, miten sitä vietetään. Oletettavasti syöpäjärjestöillä on ständejä kauppakeskuksissa yms. Ei heti tule edes mieleen, miksi päivää vietetään. Ainakaan sairaudessa ei ole mitään juhlimista. Siinä on, jos se saadaan selätettyä. Tämän päivän Hesarin artikkelissa eräs munasarjasyöpää sairastanut totesi, että syöpä on rankka mutta opettavainen sairaus. Oikeassa oli.
Tietysti päivää voidaan viettää sen takia, että suuri yleisö tulee tietoiseksi sairaudesta. Tällä hetkellä kolmasosa ihmisistä tulee siihen joka tapauksessa sairastumaan, suht pian varmasti puolet. Osaltaan se liittyy eliniän nousuun; monet syöpädiagnooseista saadaan vanhalla iällä.
Suhtaudun nuivasti siihen informaatioon, joka koskee sitä, miten syövän voi välttää. Koen, että minä olen saanut syöpäni armolahjana, enkä usko, että olisin mitenkään voinut sen saamista estää. Siksi tuntuu jotenkin pahalta, kun toitotetaan elintapojen merkitystä syövän ehkäisyssä. Tunnen tupakoimattoman keuhkosyöpäpotilaan. Tietämissäni rintasyöpäpotilaissa on lihavia ja laihoja, monesti synnyttäneitä ja lapsettomia, tiheään imettäneitä ja ei koskaan imettäneitä. Siitä voi sitten yrittää vetää johtopäätöksiä. Mahdotonta. On toki tosiasia, että tupakoimisen ja keuhkosyövän välillä on yhteys. Valtaosa syövistä saadaan kuitenkin elintavoista riippumatta.
Mutta onhan se silti kiva, että meillä syöpäläisilläkin on oma päivä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)