Mies ja lapset hakivat minut kotiin puoli kahden aikoihin. Tuntui aika piestyltä. Joka paikka oli väsynyt ja olo oli hömelö. Varsinaista pahoinvointia ei oikeastaan ole ollut. Ilmeisesti saan sytostaattien yhteydessä vähän poikkeuksellisenkin paljon pahoinvoinninestolääkitystä, kun hoitajakin sitä vähän ihmetteli. Hyvä näin. Jos tähän raato-oloon lisäisi vielä rankan pahoinvoinnin, niin siinähän sitä taas olisi! Kotiin tultuani söin ruokaa, painuin sänkyyn ja nukuin pitkät unet. Sen jälkeen jaksoin yllättävänkin paljon olla pystyssä, viihdyttää nuorimmaista ja jopa laittaa vähän pyykkiä sillä aikaa kun mies ahersi kiireisten pihahommien kanssa ulkona.
Sivuoireilta en ole tietenkään taas välttynyt. Kylmänarkuus on kova käsissä ja suun sisällä. Jääkaapilla käyn patakinnas kädessä. Kaiken juotavan on oltava noin ruumiinlämpöistä ja syötävän vähintään huoneenlämpöistä. Ulkona oleminen on onneksi nyt näin lämpimämmillä ilmoilla huomattavasti helpompaa kuin edellisten sytostaattien jälkeen; vain muutaman kerran huulten seutu on "halvaantunut". Sormet kramppaavat aina välillä. Se on kurja tunne, mutta menee aina suht nopeasti ohi. Totaalinen väsymys ja uupumus ovat olleet tänään merkittävimpiä sivuoireita. Lisäksi vasemman käden kanssa on ollut suuria ongelmia, siinä kun oli tänään kanyyli. Käsi tuli aivan valtavan kosketusaraksi ja sitä pistelee. Erityisesti hipaisut aiheuttavat kuin sähköiskun kädessä. Yritän hoitaa sitä nyt Trombosol-voiteella. On ne sytostaatit vaan kovia myrkkyjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)