Onkologin vastaanotolla

Maanantaiaamuna yksivuotiaamme vähät välitti siitä, että olimme tulleet kotiin vasta puolen neljän aikoihin yöllä, ja päätti nousta ylös heti seitsemän jälkeen. Ei siinä auttanut kuin äidin nousta myös. Olin kuitenkin saanut torkahdella autossa, kun mieheni oli urheasti istunut ratin takana koko matkan. Onneksi mieleeni tuli siinä aamutokkuraisena hakea loppuviikon posti postilaatikosta. Sieltä löytyi kutsukirje onkologin vastaanotolle. Olihan sitä jo odotettukin! Olin tosin luullut, että saan kutsun myös sytostaatteihin, mutta siitä ei ollut mitään mainintaa. Pettymys oli suuri, kun näin, mille päivälle lääkäriaika oli varattu: vasta reilun kahden viikon päähän. Onni onnettomuudessa oli se, että aika sattui sille viikolle, kun me olemme syöpäyhdistyksen kurssilla. Heti yhdeksältä soitin siis onkologiselle poliklinikalle ja kerroin, että täytyisi saada uusi aika, koska annettu ei sovi. Lisäsin myös, että haluan sen ajan jo aikaisemmin, koska nyt touhu meinaa mennä jo vatuloinniksi. Hoitajan mielestä "vatulointi" oli oikein sopiva sanavalinta ja ryhtyi etsimään uutta aikaa. Kävi ilmi, että lääkärit ovat alkaneet ottaa vastaan potilaita myös ilta-aikaan, ja heti tiistaille, eli eilisillalle, oli vapaa aika. Harvoin oon saanut lääkäriajan klo 19.40. Lähdin siis heti maanantaiaamupäivällä labraan ja eilen illalla kävin mieheni kanssa onkologin vastaanotolla. Lääkäri oli paikallinen onkologian ylilääkäri, pätevän oloinen mies.

Ensimmäiseksi lääkäri kertoi patologituloksista: alunperin noin sentin kokoiseksi mitattu etäpesäke oli kutistunut 3 millimetrin kokoiseksi. (Matemaatikkoa kyllä häiritsee suunnattomasti se, että kolmiuloitteisesta "kappaleesta" annetaan vain yksi mitta, mutta yritän elää tuon epäkohdan kanssa ja antaa anteeksi lääkäreille heidän epämatemaattisuutensa.) Näytteestä ei löytynyt yhtään vitaalia eli elävää solua, ainoastaan arpi metastaasista eli etäpesäkkeestä. Sytostaatit olivat siis tehneet tehtävänsä. Lääkärin mielestä maksa on nyt hoidettu eikä sen hoito vaadi enää ylimääräisiä sytostaatteja tms. Hieno juttu!

Sytostaattihoidot toki jatkuvat alkuperäisen syövän adjuvantti- eli liitännäishoitona. Seuraava jakso alkaa ensi maanantaina samoilla sytostaateilla kuin aiemmin ja samoilla pahoinvoinninestolääkkeillä kuin edellisellä kerralla. Alunperin kaimalääkärini suunnitteli minulle kahdeksan sytostaattijaksoa, joista olen nyt siis saanut kolme. Tämä lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että kuusi olisi tarpeeksi, koska sen jälkeen oksaliplatiinin, eli suonensisäisesti saamani sytostaatin, aiheuttamat neuropatiaoireet yleensä pahenevat. Neuropatiaoireet ovat siis sormien ja varpaiden tunnottomuutta ja pahimmassa tapauksessa hienomotoriikan häiriöitä. Viulunsoittaja ei sellaisia varsinaisesti kaipaile... Täytyy vielä miettiä, hankinko kaimalääkärini mielipiteen hoitojen lyhentämisestä.

Kysyin myös PET-kuvauksesta. Lääkärin mielestä sellaisen voisi tehdä, jos olen siitä kiinnostunut. Siinä nähdään osa asioista paremmin ja osa huonommin verrattuna ct-kuvaukseen. Kirurgit suosivat ct-kuvia, koska ne ovat heidän tarkoitukseensa tarkempia. Tämä ylilääkäri tykkäsi onneksi selvästi katsella PET-kuvia. Sovittiin, että käyn ensin ct-kuvassa Helsingissä maksakontrollin yhteydessä noin kahden kuukauden kuluttua, ja siitä noin 3-4 kuukauden kuluttua otetaan PET-kuva Turussa tai Tampereella. Lääkäri lupasi muutenkin, että kuvauksia tehdään alussa suht tiheästi.

Tuntuu hyvältä, että tämä tuuliajolla olo on päättynyt ja olen tukevasti jonkun yksikön hoidossa.