lauantai 2. heinäkuuta 2016

Avanteen kanssa suviseuroissa

Vaikka nämä ovatkin 36. suviseurat, joissa olen ollut paikan päällä, niin näissä on pitkästä aikaan jotain erilaista. Ja nyt en puhu siitä, että olemme täällä vain vieraina emmekä vastuussa yhtään minkään asian järjestämisestä niin kuin tässä parina edellisenä vuonna. Suolistosairaalle kenttäolosuhteet on nimittäin haaste. Eikä todellakaan aina kovin pieni haaste. Ainakin Colitis Ulcerosalle on tyypillistä, että vessahätä iskee aivan yhtäkkiä. Ei niin, että kun ensimmäinen merkki suolen toiminnasta tulee, voi ruveta rauhassa miettimään, missä olisikaan lähin vessa. Ei. Kun Colitiksen kanssa tulee hätä, niin silloin on todella hätä. Pitäisi oikeastaan jo istua vessassa! Ja jos siinä vaiheessa vessaan on matkaa useampi sata metri, ei paljon naurata. Auta armias, jos siellä vessassa on sitten vielä jono tai pahimmassa tapauksessa siivous. Se on jo itkun paikka. Aamut alkaa tavallisesti tuollaisella hädällä. Siinä hetkessä priorisointilista on selvä: äkkiä mitä tahansa vaatetta päälle ja juoksuksi. Muistelen että jollain ihmeen kaupalla selvisin kaikki vuodet ilman ruskenneita housuja.

Nyt olen elänyt uudenlaisen suviseura-aamun. Johtuen hyvin myöhäisestä saapumisestamme suviseurakentälle, olin suorittanut viimeisen pussin tyhjennyksen myöhään yöllä. Niinpä pystyin aamulla laittamaan asuntovaunun aamupalakuntoon ja etsiä itselleni rauhassa säädyllistä päälle pantavaa, ennen kuin lähdin vessaan. Avannepussi oli kyllä ilmaa ja tavaraa melko täynnä, joten vähän jouduin miettimään, millä sitä peittelisin, kun sitten vihdoin lähdin vessareissulle. Mutta tulipalokiirettä ei ollut.

Ei avanteen kanssa eläessä yöt ja aamut ollenkaan aina helppoja ole. On tavallista, että joko yöllä tai aamulla herää siihen, että pussi on räjähdyspisteessä. Jostain syystä ilman poistuminen suodattimen kautta häiriintyy makuuasennossa. Viime yönä oli tuo tilanne kolmen aikoihin. Kotonahan se ei ole ongelma, koska vessaan pääsee muutamalla askeleella ja vaikka silmät kiinni. Täällä matkaa on kuitenkin yli kolmesataa askelta eikä sinne silmät kiinni löydä. Onneksi viime yönä väsymystasoni oli niin korkea, ettei edes kävelyretki käsittämättömän valoisassa kesäyössä onnistunut estämään sitä, ettenkö olisi nukahtanut heti kun pääsin takaisin sänkyyni. Yötyhjennys johti onneksi sitten taas rauhalliseen aamuun.

Eilen kokemusta karttui valitettavasti myös siitä, kun avannepussi fuskaa ihan oikeasti. Onneksi huomasin asian hyvin pian ja olin silloin omalla asuntovaunulla. Mutta ainekset katastrofiin oli olemassa. Lisäksi se toi elämääni uuden epävarmuuden poikasen: noin voi siis käydä ihan oikeasti myös minulle.

Toisestakin asiasta on kertynyt kokemusta: kävin rohkeasti suviseurasuihkussa avannepussini kanssa. Suviseurasuihku on ainakin ensikertalaiselle kokemus sinänsä: Koko kyhäelmä on valkoisista lainapeitteistä rakennettu. Naisille ja miehille on omat osastot. Molemmille on iso, avoin, katettu pukutila ja kymmenien suihkujen suihkutila. Siellä on kuulkaas nähtävillä koko naiseuden kirjo! Luulin pienessä mielessäni, että minä pusseineni saisin osakseni paljon katseita ja ihmetystä, mutta pyh! Turhaan jännitin sinne menoa. Eräs ystäväni kertoi jännittäneensä joskus suihkuun menoa pahojen raskausarpien vuoksi, toinen isojen leikkausarpien vuoksi. Hekin totesivat jännittäneensä turhaan. Kyllä siellä kukin keskittyy omaan peseytymiseen ja pukeutumiseen. Häveliästä kansaa me suomalaiset.

8 kommenttia:

  1. Sorry siskosein, mutta mua joskus pikkusen hymyilyttää kertomatapasi... ;D
    Ehkä hän, joka sinua on kuitenkin salaa vähän vilkuillut siellä suihkussa, oppi jotakin elämästä ja kiitollisuudesta. Ihminenhän luontaisesti kiinnittää katseensa vieraaseen ja ihmeelliseen.
    Tsemppiä suviseurahaasteisiin!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän siellä varmaan joku havainnoi paitsi avannepussini myös kaikki leikkausarpeni. Ehkä osaa sitten olla onnellinen omasta, sileästä mahastaan. Niitä sileitä mahoja minä siellä ihmeissäni ja salaa katselin, ihastelin ja vähän kadehdinkin.

      Poista
  2. Tänä vuonna kuuntelen kotona korva kiinni radiossa, mutta tunnelma välittyy kyllä sitäkin kautta. Itse asiassa kuuntelin varmasti esim. eilisillan puheenvuoron tarkemmin kuin olisin paikan päällä kuunnellut. Mutta toki seurat ovat vielä ihan ainutlaatuiset paikan päällä koettuna. Tästä kirjoituksestasi tuli niin elävästi mieleen suihkut! Telttakangas paukkuu tuulessa, suihkusta tulee ehkä vähän pienehköllä paineella vettä, mutta tulee kuitenkin ja pukuhuoneen puolella hiustenkuivaajat lämmittävät niin, että kohta on taas hiki :) Puhtaita vaatteita ja pyyhkeitä täytyy varjella, etteivät putoa märälle lattialle ja luultavasti kuitenkin putoavat. Itse näin vuosia sitten suviseurasuihkussa ensimmäisen kerran naisen, jolla oli toisen rinnan paikalla pitkä arpi. Hyvä, että näin.

    Hyviä seurapäiviä teille kaikista haasteista huolimatta! KH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kuuntelit kotona enemmän kuin kentällä. Nykytekniikassa on se ihanaa, että suviseurat eivät lopu, kun ne päättyvät, vaan kaikki kentällä normaaliin elämänmenoon hukkuneet saarnat voi laittaa kuulumaan sitten kotona.

      Suviseurasuihku on tosiaan kokemus. Sopii hyvin suomalaiseen avoimeen saunakulttuuriin.

      Poista
  3. Mukava lukea, että olette päässeet sinne ja että vaunussa on nukuttanut. Kuulostaa tosi jännältä tuon avanteen kanssa eläminen, mutta siellä sinä vain leireilet perheesi kanssa! Ja niinpä olet leireillyt aiemminkin, eikä sinusta ole koskaan päälle päin näkynyt, että siinä olisi ollut jotain haasteellista. Älä siksi ota nytkään suurta huolta avanteen falskaamisesta: varapussi ja -vaatteet mukaan ja sillä mielin liikenteeseen, että kuka tahansa pienten lasten vanhempi voi koska tahansa saada ihan mitä tahansa vaatteilleen.
    Hyvää viimeistä seurapäivää, turvallista ja sujuvaa kotimatkaa ja voimia kotiutumiseen! Elma

    VastaaPoista
  4. ;D Voihan suviseurasuihkut... Minä naureskelin yhtenä iltana suviseurasanastolle. Jos olisin ensi kertaa paikalla ja etsisin suviseurojen nettisivuilta, kuinka saisin itseni puhtaaksi, etisisin todennäköisesti hakusanalla 'peseytyminen' tms. Sana 'suihkut' kuulostaa korvaani hassulta. Mutta niinhän ne on siellä aina olleet.

    Ja mitähän keppejä keppikeräyksessä kerätään?

    VastaaPoista

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)