Puhelua odotellessa, Suviseuroihin lähdössä

Puhelua on vaikea odottaa ihan toimettomana. Eilen soitin taas onkologiselle kysyäkseni, onko heillä jo tietoa jatkosta. Ei ollut. Mutta sairaanhoitaja oli kaikin puolin ystävällinen ja avulias. Kysyin samalla kesän lääkäreistä. Suosikkikaimalääkärini ei ole kuulemma kesällä tulossa tänne konsultoimaan. Todella harmi! Mutta ehkä on hyvä tutustua myös paikallisiin lääkäreihin. Yhden vastaanotolla olen käynyt enkä mene toiste. Mutta täällä on useampi. Jos tapaamani lääkärin hoito-ohjeet epäilyttää, aion pyytää puhelinajan kaimalääkärilleni.

Tänään soitin sitten HYKSiin maksakirurgiselle osastolle, sinne missä olin kolme viikkoa sitten. (Ajatella, että leikkauspahoinvoinneista on aikaa vasta kolme viikkoa! Tuntuu, että ikuisuus.) Kysyin, missä paperini luuraavat. Sain hyviä uutisia: Paperit olivat menneet postiin eilen, jihuu! Nyt siis voin oikeasti alkaa odotella puhelua. ;)

Nyt on onneksi niin paljon muutakin miettimistä, ettei puhelua ehdi edes odotella. Pihassa seisoo tuttavilta lainattu asuntovaunu ja odottaa sitä järkyttävää tavaramäärää, mikä sinne pitäisi saada haalittua ja sullottua. Huomenna olisi tarkoitus kiinnittää vaunu auton perään ja suunnata nokka kohti Torniota. Vähän hirvittää, miten oikein jaksan tämän koko rumban: pakkaaminen, pitkä ajomatka lasten kanssa (vaikka huokaisen kyllä helpotuksesta, ettemme joudu Etelä-Suomesta asti ajamaan), leirielämä perillä Suviseuroissa, ajomatka takaisin, vaunun tyhjennys ja siivous. Mutta eihän sitä tiedä, jos ei kokeile. Ja tiedän vanhastaan sen, että aika paljon helpottaa siinä vaiheessa, kun auto starttaa pihalta. Ja tiedän senkin, että Suviseurat ovat - no, Suviseurat. Sinne on kyllä aina mukava mennä. Tällä kertaa se on sekä erityisen ihanaa että erityisen rankkaa. Rankkuuden tuo tämä puolikuntoisuus. Erityisen ihanaa on lähteä siksi, että tiedostan hyvin voimakkaasti tämän elämän rajallisuuden. Vaikka aionkin tämän syövän selättää, niin ei se ole minun käsissäni. Ties vaikka nämä olisivat viimeiset Suviseurani. Sen lisäksi että on ihana saada elää seuroissa useampi päivä, niin on myös ihana, jos näkisin mahdollisimman paljon ystäviä ja tuttuja!