Jännittää. Hermostuttaa. Mitä jos ei kuitenkaan? Kuinka korkealta putoankaan? Vai uskallanko pikkuhiljaa uskoa tulevaa todeksi?
Tarkoitus on lähteä päivällisen jälkeen kotiin yölomalle. Jos. Jos kaikki on hyvin edelleen silloin.
On turvallista lähteä kotiin niin, että sairaalasänky odottaa täällä minua heti, kun/jos yhtään siltä tuntuu. Kierrolla ollut kirurgi meinasi, että jos kaikki sujuu hyvin, minut kirjataan ulos maanantaina.
Kaulalla oleva kanyyli poistetaan vasta maanantaina. Syy sen jättämiseen paikoilleen kuuluu sarjaan "jos". Jos tulee takapakkia. Kaiken koetun jälkeen luotto Strömsö-elämään ei ole kovin korkealla. Ei minulla, mutta ei ehkä myöskään lääkäreillä.
Kysyin lääkäriltä, voiko kiinnikkeitä tulla uudestaan milloin vain. Vastaus oli yksiselitteisen karu: "Voi. Shit happens." Hän jatkoi kuitenkin, ettei minun tulisi pelätä niitä, vaan murehtia asiaa vasta sitten, jos joskus tulee sen aika. Toivottavasti arkielämä sitten pikkuhiljaa vie ajatukset toisaalle. Tällä hetkellä nimittäin joku kuiskailee korvaan aika kovaan ääneen koko ajan muistuttaen siitä, että joku voi mennä pieleen hetkenä minä hyvänsä. Lääkäri kehotti välttämään runsasta määrää kasviskuitua ja pähkinöitä. Vaara-aikoja ovat kuulemma mansikka-aika ja joulu. Onneksi molempiin on vielä tovi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)