tiistai 19. huhtikuuta 2016

Näin on käynyt

Ajattelin lähteä bloggailun maailmaan. Se on ollut mielessä jo kohta neljä kuukautta. Hiukan harmittaa se, etten aloittanut sitä heti silloin, kun se tuli mieleeni. Näiden neljän kuukauden aikana tulleet mietteet on jääneet tallentamatta. Joitain niitä voin muistella jälkikäteen, mutta pääasiassa on kai parempi keskittyä tähän hetkeen, näihin tunnelmiin.

Toissa päivänä tuli kuluneeksi tasan neljä kuukautta siitä, kun elämässäni alkoi kääntymään uusi lehti. Tuona joulukuun 17. päivänä vuonna 2015 alkoi nimittäin kummallinen vatsakipu. Se ei ollut sitä, mihin olin tottunut noin 20-vuotisen Colitis Ulcerosani aikana. Se oli jotain uutta ja outoa. Seuraavana päivänä lääkäri arveli sen olevan vatsahaavaa. Minä uskoin ja söin määrättyjä lääkkeitä, kunnes tajusin, ettei niistä ollut mitään hyötyä. Joulu tuli ja meni. Välillä olin hyvävointinen, välillä todella tuskainen. Tapaninpäivänä kävin päivystyksessä ja nuori lääkäri uskoi löytäneensä napatyrän. Minäkin sen tunsin ja uskoin tuota lääkäriä. Illalla vatsakipu kuitenkin paheni niin, että lähdin päivystykseen uudestaan ja jäin yöksi. Aamulla ultrattiin, löydettiin sappikivet ja todettiin, ettei tyrää ehkä kuitenkaan ole. Voi tuota diagnoosien viidakkoa! Minut laitettiin sappileikkaus jonoon, annettiin Litalgin-resepti käteen ja käskettiin pärjätä! No pärjäsinhän minä. Viikon. Sitten lähdin taas päivystykseen.

Tuo sairaalareissu kesti 10 päivää. Sinä aikana ihmeteltiin ja kummasteltiin, siirrettiin mun hoitovastuuta sisätautiselta kirurgiselle ja taas takaisin. Lopulta poistettiin sappikivet, mistä ei ollut mitään hyötyä. Verta tuli vessanpönttöön kuin pullosta olisi kaadettu. Onneksi Hb reagoi verentuloon kunnolla, niin lääkäritkin ymmärsi, että jotain on pahasti pielessä. Vihdoin ja viimein tähystettiin paksusuoli. Tähystyksessä päästiin vajaaseen puolimatkaan, missä tähystysletkun matka tyssäsi pahaan tukkeumaan.Vihdoin oli löytynyt syy kipuun ja saman tien lääkäri teki päätöksen suolen kiireellisestä poistamisesta. Ohutsuolikin tähystettiin varmuuden vuoksi kapselikameralla.

Paksusuoli poistettiin 1.2. ja lähetettiin kiireellisenä patologiselle. Viikon päästä tuli tulos: paksusuolen syöpä! Sitä on nyt sitten alettu hoitamaan.

Alkuvuosi 2016 on siis ollut kovin vaiherikasta. Ei tässä elämässä kyllä ihminen tiedä, mitä tulee eteen. On vain Yksi, joka tietää. Itse voi vain todeta jälkikäteen, että "näinkö tässä kävikin".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)