Eilen tuli kirje. Tiedättehän sen tunteen kun saa kirjeitä. Osaa ei ole kiire aukaista, kun on oppinut tietämään, mistä sen näköisiä kirjeitä tulee: Jaa, tuo on päivähoitomaksu, tuo sähkölasku, tuo joku muu lasku, tuo selvästi joku turha joukkokirje. Toki nekin tulee avatuksi, ihan varmasti, mutta ei sillä samalla hetkellä. Sitten on niitä The Kirjeitä. No itse asiassa The Kirje on semmoinen vanhan ajan kunnon kirje, sellainen jonka minäkin kirjoitin harva se viikko vuosituhannen vaihteeseen asti, sellainen joihin vuodatettiin kaikki ja lähetettiin hyvälle ystävälle valtameren toiselle puolelle ja samalla lievitettiin (vai lisättiin?) hänen koti-ikäväänsä laittamalla kuoreen mukaan ruisleivän murusia. Sellaisia The Kirjeitä ei kyllä enää putoa minun postilaatikkooni. Mutta joskus tulee kuitenkin Kirje. Sellainen, joka pitäisi saada repiä auki heti ja joka pelkällä olemassaolollaan nostaa stressitasoa niin, ettei millään jaksaisi sietää sitä, että lapset yhtäkkiä vaistoavat äidin hermostuneisuuden ja ovat kaikkea muuta kuin sellaisia, joita heidän haluaisi juuri silloin olevan, jotta pääsisi itse rauhassa avaamaan tuota kirjettä. Semmoisia kirjeitä on viime aikoina olleet jotkut sairaalakirjeet.
Eilen tuli tosiaan yksi semmoinen Kirje. Sen näki heti selvästi sairaalakirjeeksi, mutta se oli kuitenkin ensimmäinen laatuaan. Päällä luki nimittäin HUS Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Olihan se tiedossa, että ct-kuvat oli lähetetty Helsinkiin, mutta en todella osannut odottaa sieltä vielä kirjettä. Ajattelin, että kommunikointi Helsingistä minun suuntaan tapahtuisi ensin täkäläisen lääkärin tai hoitajan kautta. Mutta ei, he lähettivät suoraan kutsun tulla Meilahden kolmiosairaalaan kahden viikon päästä. Päivä ei ole enempää eikä vähempää kuin perjantai 13. Sillä nyt ei väliä ole.
Kukaan ei ole vielä vahvistanut minulle, että maksassani olisi etäispesäke. Etäispesäkkeen olemassaolo sekä se, että se aiotaan leikata pois, ovat kuitenkin hyvin vahvasti luettavissa rivien välistä, sillä sain kutsun sekä maksakirurgin että anestesialääkärin vastaanotolle. Lisäksi täytyy käydä antamassa A4-arkin verran lueteltuja verinäytteitä ja sydänkäyrässä. Tuo on siis kaiketi leikkausta valmisteleva käynti. Sen verran sain puhelimessa tänään tietää lisää, että oletettavasti saan tietää leikkausajan sitten joko käynnin yhteydessä tai pian sen jälkeen ja kutsu voi tulla suht lyhyelläkin varoitusajalla.
Kovin hyvin ne pääkaupunkilaiset kyllä kohtelevat meitä maalta tulevia. Olivat nimittäin varanneet hotellinkin sairaalakäyntiä edeltäväksi yöksi ja tarjoavat sen aivan ilmaiseksi. Mieskin saa tulla hotelliin mukaan hyvin halvalla: 26 €. Oletettavasti matkakustannuksistakin saa osan takaisin Kelasta. Kyllä tämä yhteiskunta pitää meistä sairaista hyvää huolta.
Ei siis muuta kuin laukkuja pakkaamaan!
No huh,huh! Tuskinpa ne tohtorit voi varmaksi pelkän kuvan perusteella sanoa että on etäispesäke. Epäilys on varmaankin suuri. Hyvä että sait ajan noin pian. Jotenkin tuntuu että tässä tohtorit tosissaan tekevät parhaansa voittaakseen kisan. Päivittäin olet mielessäni. En osaa oikein muuta tehdä kuin pyytää Taivaan Isää huolehtimaan sinusta ja antamaan voimia ja rohkeutta kohdata tulevat toimenpiteet.
VastaaPoistaNo jotenkin mustakin tuntuu, että eikö sieltä kannattaisi kuitenkin yksi koepala ottaa ennen leikkausta. Täytyy jutella asiasta sitten lääkärin kanssa. Mutta toisaalta kyllä luotan siihen, että lääkärit tietävät mitä tekevät. En kuitenkaan ole heidän ensimmäinen potilaansa ja tuskin he ihan heppoisin perustein lähtevät maksaa leikkaamaan.
PoistaKiitos voimien ja rohkeuden toivotuksista! Todennäköisesti leikkauksen lähetessä rohkeus vähenee...
Olet mielessäni päivittäin, vaikka emme hyvin tunnekaan. Urheutesi ja vahvuutesi ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Voimia ja lämpimiä ajatuksia Sinulle ja perheellesi!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoistasi! Voin kertoa sinulle, että tällä matkalla on ollut myös pitkiä aikoja, jolloin en ole ollut urhea enkä vahva vaan ihan pelkästään kaikkea muuta. Onneksi tunnen, että saan olla joka hetkellä juuri sellainen kuin olen.
PoistaIhan tässä vasta kerroin lapsilleni niistä leivänmuruista! Kyllä niistä tuli kyynel silmään, vaikka ehkä niistä kirjeistä muutenkin.
VastaaPoistaOlen joskus koittanut ruveta kirjoittamaan ihan oikeaa kirjettä ehkäpä peräti sinulle. Taisi jäädä kesken. Sitä on niin tottunut, että tekstiin on helppo lisätä jotain väliin ja siitä voi pyyhkiä pitkiäkin pätkiä pois. Käsin kirjoittaen on oltava harkitsevampi heti kerralla. :)
Olen myös miettinyt, olisiko the kirjeellä enää ihan samanlaista iloa tuottavaa vaikutusta. Nyt voimme keskustella matkojenkin päästä intensiivisesti. Palaute on nopeaa ja tarkentaminen helppoa. Muistan sen päiviä ehkä jopa viikkoja kestäneen miettimisen, mitä toinen oli oikeasti sanoillaan tarkoittanut.
Tätä kommenttia mobiililla kirjoittaessa tulee kyllä hieman samanlainen fiilis kuin käsin kirjoittaessa. Väliin on hankala lisätä. Toisekseen tästä näytöltä näkee vain osan kirjoittamastaan. Se selittää kömpelöltä tuntuvan ajatuksenjuoksun. OO
P.S. Valoisaa vappua, klara vappen!
Kiitos samoin valoisaa vappua teillekin! Täällä on ollutkin kovin valoisaa, ihanan aurinkoisia päiviä.
PoistaTäytyy kyllä todeta, että maailma muuttuu kauheaa vauhtia. Ei auta itse olla jarruna vaan muuttua vaan siinä samassa. Tyydytään me vaan tänä päivänä lyhyisiin viesteihin! ;)