On ollut suht vähävoimainen päivä. Lääkkeet heikentävät yöunta, mikä tietysti sekin väsyttää päivällä. Mutta kyllä selvästi myös oksatoplatiini tuntuu vielä kropassa. Pienet ponnistukset tuntuvat suurilta. Ja tuleehan tässä päivän mittaan väkisinkin tehtyä aika monia pieniä ponnistuksia...
Pitkät päiväunet mahdollistivat onneksi sen, että jaksettiin lähteä koko porukalla iltakirkkoon. Voimaannuttavaa - mutta toisaalta myös kuluttavaa. Katsotaan, mitkä ovat huomiset voimat. Mutta pahoinvointia ei ole ollut enkä yhtään pahoinvointilääkettäkään ole syönyt, hieno homma.
Nyt kivistää sormenpäitä, ja kasvojen ja kaulan iho näyttää siltä, että hormoneihin alkaa sytostaatit pikku hiljaa vaikuttamaan. Vaihdevuosioireistakin on varoteltu, niitä tässä odottelen... Jos yksi osa kroppaa reagoi kuin 55-vuotias ja toinen osa kuin 15-vuotias, niin keskimäärinhän oon sitten suht sitä mitä oikeastikin. ;)
Nyt tuntuu hyvältä, että edessä on yö. Uuteen päivään taas uusin voimin!
Voimia sinulle <3 Olet/olette usein mielessä.
VastaaPoistaHyvä idea tämä blogi! Minusta on silmiä avaavaa lukea kirjoituksiasi.
Kiitos, tuntuu hyvältä tietää, että meitä muistetaan!
Poista