Ilahdus ja Pettymys

Odottelin tältä päivältä kahta asiaa: Kirjettä ja Puhelua. Ensimmäinen toive toteutui, toinen ei. Onneksi päivästä tuli muuten kaikin puolin onnistunut. Olen selvästi saanut takaisin sekä elinvoimaa että muuta voimaa. Kiitos kaikkien ihanien eilisten talkoolaisten meillä oli tänään pihalla mukavia hommia, jotka oli niin hienosti alulle pantuja, että niitä oli ilo jatkaa. Melkein jo tunsin suussani itsekasvatettujen tomaattien maun kasatessani kasvihuonetta. Kasaushommat on minun leipälajini, joten kasvihuoneen kokoaminen käy hyvin myös terapiasta ja mielenvirkistyksestä.

Lounaan jälkeen alkoi postimopon odotus. Yhden kerran kävin tyhjällä laatikolla, mutta jo toisella kerralla tärppäsi: postilaatikossa oli Kirje. Lähettäjä oli Lounais-Suomen syöpäyhdistys. Kirje oli todella odotettu ja sisältö loistava: pääsemme koko perhe heinäkuussa Turkuun viideksi päiväksi syöpäyhdistyksen kurssille. Kurssin nimi ainakin lupaa paljon: Tukea vanhemmuuteen. Kurssi on tarkoitettu nimenomaan perheille, joissa toisella vanhemmalla on syöpä. Loistohomma!

Puhelua odotin onkologiselta poliklinikalta. Sitä ei tullut. Lopulta soitin itse sinne, mutta anti oli mitätön. Juttelin sellaisen hoitajan kanssa, joka ei tiennyt asioistani mitään vaan joutui turvautumaan minusta kirjoitettuihin teksteihin. Vaikka toinen hoitaja sanoi viime viikolla, että asioitani käsitellään tämän viikon tiistaina, niin ilmeisesti niin ei olla tehty, koska eiliseltä ei ollut koneella mitään mainintaa. Hoitaja arveli syyksi sen, ettei Helsingistä ole tullut vielä tietoja minusta. Ymmärrettävä syy mutta silti harmitti. Ajattelin kuitenkin heti sen jälkeen, etten anna tietämättömyyden häiritä. Toivottavasti kuitenkin pääsisin heinäkuun ensimmäisen viikon loppupuolella seuraaviin sytostaatteihin, niin olisin sitten taas suht hyvissä voimissa muun muassa kurssilla Turussa.