Olen ennenkin sairastaessani miettinyt, että kunpa äitiyden voisi säilöä naftaliiniin niiksi päiviksi, kun oma kunto ei millään yllä siihen, että kykenisi toisista huolehtimaan. Tänään on ollut taas tuo ajatus mielessä. No, iltaan päästiin tänäänkin. Enkä minä tokikaan yksin lapsista ole huolehtinut, kaikkea muuta. Silti on ollut rankka päivä.
Näin tänään haavat ekan kerran kunnolla, kun suihkun yhteydessä poistin kaikki haavateipit. Oikeassa kyljessä on sentinmittainen viilto, noin kymmenen senttiä navan yläpuolella on alle kaksisenttinen viilto ja navassa on kolmas. Näiden kautta on laitettu sekä instrumentit sisään että otettu maksan pala ulos. Poistettu maksapalanen oli kuulemma pieni, halkaisijaltaan noin 4x4 cm kokoinen kiekko, jonka paksuus oli joko 1,5 cm tai 2,5 cm, en valitettavasti muista. On se silti jouduttu ottamaan osissa, jotta se on saatu ulos noista mitättömän kokoisista aukoista. Ei siis juuri tullut kauneusvirheitä jäädäkseen muuten ah niin ihanaan ja virheettömään vatsaani...
Haavat eivät ole olleet juurikaan kipeät, paitsi silloin kun niihin on sattunut pieni kyynärpää tai jalka. Ne on myöskin siistit. Kipeä olen silti ollut. Oikeaan kylkeen ja sen viereiseen selkäosioon sattuu. En tiedä onko se kipu jossain lihaksessa vai jossain muussa elimistöni osassa, joka on kenties saanut operaatiossa osumaa. Kipu on ollut siinä heräämössä asti. Maksa sinänsä on kuulemma tunnoton, joten siihen ei voi koskea. Kipukohta on lisäksi hieman alempana kuin missä olen ymmärtänyt maksan sijaitsevan. Toivottavasti tuo kipu lakkaa pian, sillä se (yhdessä temperamenttisen 2-vuotiaamme kanssa) teki viime yöstä kovin hankalan ja päivälläkin se on ollut väsymyksen lisäksi eniten haitaksi (siis ei 2-vuotias vaan tuo viheliäinen kylkikipu).
Vatsantoiminta on ollut eilisillasta lähtien hyvin erikoista: avannepussi on täyttynyt tänään monia kertoja nesteestä. Mietin, sairastanko sitten kuitenkin tässä samalla jotain vatsatautia, vai onko tuo ohutsuolen normaali tapa reagoida operaatioon ja kaikkiin lääkkeisiin. Mutta riippumatta siitä, johtuuko ripuli taudista vai ei, niin tietäkää vain, että avanteen kanssa ripulointi on monin verroin helpompaa kuin ilman avannetta. Taitaa olla totta 11-vuotiaan sukulaispoikani kaksi viikkoa sitten lausumat sanat, kun hän näki avannepussini ja kuuli mikä se on: "Toihan on tosi kätevä: ei oo koskaan kiire vessaan!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun todella, jos jätät pienenkin viestin. :)